Tämän blogin tarkoitus on saada ryhtiä koirien treenien ylöskirjaukseen. Erilaisia vihkoja ja exeleitä treeneistä on aloitettu, mutta vähäiseen ovat merkinnät jääneet... Jospa julkinen paine (?) lisäisi merkintöjen määrää :)

Ilman sen kummempia alustuksia suoraan tiistain ohjattuihin treeneihin (tänä syksynä tiistai onkin meille todellinen koiratiistai, tosin ensi viikostä lähtien A&U onneksi pääsevät samaan tokoryhmän):

Uskon toko

Uskon möllitason ryhmässä keskityttiin kontaktiin. Eero ohjaa Uskoa tokossa. Kontaktissa kulkeminen on Uskolle vaikeaa, koska tähän asti vaadittu ns. kanakoiraseuraamista, eli katse eteenpäin (on huomattavasti kätevämpää metsällä kuin katsekontaktissa seuraaminen). Ollaan kuitenkin tultu tulokseen, ettei pikkutarkemman tekemisen ja suuremmassa kontaktissa olon opettamisesta varmastikaan ole mitään haittaa, tuskin alkaa siltikään koira metsässä jaloissa pyörimään... Voisi ehkä jopa parantaa kontaktihakuisuutta myös haussa, eli jos saataisiin rajattua erään kaer kokeiden tuomarin kuvailemaa "kahden tunturin välistä hakua" ihan vaikka vaan kahden kumpareen väliseen ;) No, mene ja tiedä.

Ahku toko

Ahkun eka toko sitten kevään, jolloin aloitettiin mölli-ryhmässä. Jatketaan siitä mihin jäätiin, joskin kesällä tokoiltu melko laiskasti. Varsinaista taantumaa en kuitenkaan huomannut. Myös Ahkun tokossa keskityttiin kontakti -harjoituksiin. Ahku tokotti innolla ja reippaasti, mitä nyt välillä intoutui haistelemaan hallin pohjaa, mutta Ahkuksi melko vähän kuitenkin. Ei ollut (edelleenkään) kiinnostunut muista koirista. Yllätyin, miten hankala oli kontaktiharjoitus, jossa pidin "namunyrkkiä" sivulla ja heiluttelin kättä. Tämä sai A:n tekemään hyppyjä ja piruetteja, luuli siis vissiin ressukka että jotain uuttaa temppua koetan tavoittaa, vaikka ihan silmiin katsominen riittäisi :D Mutta pitääkin muistaa varioida kontaktitreenejä enemmän.

Ahku agi

Mietin, miten Ahkulainen jaksaa agi -treenit toko -treenin päälle (toki käytiin ulkona tuulettumassa välissä), mutta ei ongelmaa! Oli ehkä jopa parhaassa vireessä mitä on koskaan agi -treeneissä ollut. Tämä järjestely sopii siis varmaan hyvin Ahkulle, kontakti radalla hyvä ja ei tainnut edes unohtua kertaakaan nenästään kiinni kenttään!!  Tehtiin ratapätkä jossa oli mukana kepit ja kontaktit (ei tosin keinua). Ei olla menty näitä radalla, mutta ollaan kyllä treenailtu juuri näitä kesän ajan, eli en ollut kauhean huolissani. Kontaktit otin tiukalla käsiohjauksella ja olivat ok (palkkasin kädestä alastuloon 2on2off). Myös kepit ok, tosin eka yrityksellä tais jättää kaks vikaa pujottelematta. Vauhti ja into kuitenkin hyvä. Luppoajalla treenasin Ahkun jättämistä hallin seinään kiini, mikä aiheuttaa koirassa paniikkihuuto -reaktion (Ei kauheen kiva ominaisuus agilitya harrastettaessa. Tai muutakaan). Treeni meni hyvin, eli oli rauhassa kun kävelin vähän pois ja muka tekemään jotain (siirtämään estettä tms.). Muutaman kerran kun ihan oikeasti hieman avustin toista koirakkoa, alkoi sen sijaan vinkunaa ilmaantumaan. Mistä hiivatista se voi tietää milloin vain treenataan rauhassa oloa ja milloin on ns. oikea tilanne???

Tuo kahden vikan kepin pujottelematta jättö muuten vaivaa yleisesti meidän molempia koiria, ollaan ehkä liian kauan treenattu vain 8:lla tai 10:llä kepillä? Nyt pitäisi saada vielä 2 keppiä lisää niin voisin ottaa kuurin treeniä 14 kepillä, jos saataisiin tuo ongelma sillä ratkeamaan.
 
Uskon agi

Usko oli aivan mahdoton. Rataa rakennettaessa piippasi ihan jatkuvasti ja kovaa. Samaa jatkui koko tunnin ajan, kun odotettiin omaa ratavuoroa. Kun tehtiin itseohajutuvaa hyppytreeniä kaveri oikeen volisi, huutoa ja ulinaa!! Kävin ottamassa muutamat rauhoittumissetit ulkona, haistelua ja sitten seuraa-maahan-seuraa-maahan-seuraa -settiä, joka yleensä palauttaa koiran kuriin ja järjestykseen. Nyt ei mainittavaa apua. Joko koiruus oli väsähtänyt tokosta ja kahden tunnin ulkoilusta agi treeniä odotellessa tai sitten joku oli kertonut sille seuraavana päivänä alkavasta sorsastuksesta, mikä oli nostanut kierrokset. Kierrokset siinä taisi nousta itselläkin sitä volinaa kuunellessa, joten kun vihdoin päästiin treenamaan rataa huusin koiralle kuin hyeena ja muutenkaan ohjaus ei ollut erityisen rauhallista ja hallittua ;D Kilahtaneesta ohjaajasta huolimatta Usko teki radalla hyvää työtä, eli oli kontaktissa ja reagoi mainiosti ohjaukseen. Intoa ja vauhtia taas aivan hirveästi. Ei oltu esim. ikinä kokeiltukaan okseria, joka nyt oli radalla, mutta eipä tainnut Usko edes huomata ko. esteessä mitään erikoista ;) Lisäksi radalla kepit, joita ei myöskään olla menty radalla ennen. Pysäytyksellä kyllä otin, mutta meni "väärältä" puolelta hienosti, kun ohjasin loppuun asti. Tuo "väärä" puoli on tuottanut vielä hetki sitten aika suuria vaikeuksia ja tolaltaan menoja. Sen treenaus tainnut tepsiä. Hankalaa uutta asiaa oli ns. pimeästä kulmasta putkeen meno, joka saatiin korjaantumaan paremmalla käskytysellä. Volinasta huolimatta on Uskon kanssa kyllä mahtavaa tehdä hommia!  

Sorsalla

Aloituksessa keskiviikkona Usko pääsi noutamaan 2 siipiveikkoa ja suoriutui mainiosti, vaikkei (luultavasti) markkeerannutkaan toista heinikkoon pudonutta sorsaa (2 pudotusta siis samasta parvesta). Nouti ensin näkyville pudonneen ja sen jäkeen ohjattuna mallikkaasti myös heinikkoon pudonneen.  Bra Usko! Saapa nähdä pääseekö poika taas noutopuuhiin kun lähtivät viikonlopuksi Etelä-Pohjanmaalle sorsia kyttäämään...