Otsikon repliikki on peräisin tänään postiluukkuun kolahtaneesta Juoksija - lehdestä (7/2008), artikkelista "Käännä pettymys voimavaraksi" (Minna Marsh). Artikkelissa todettiin muun muassa, että jos huomaat kompastuneesi, älä kaiva kuoppaa syvemmäksi. Kompuroinnin syy löytyy monesti liiallisesta analysoinnista ja yliajattelemisesta. Epäonnistumisten manaamisen sijaan tulisi etsiä stressittömiä kokemuksia ja tilanteita, edetä pienin askelin. Liiallisella stressauksella suoritus jää vajaaksi tai jopa romahtaa.

Jep jep, tunnistan kyllä itseni näistä ja tämä henkinen puoli onkin se johon pitäisi myös tosissaan keskittyä. Vaikkakin artikkelin 'voimaantujan muistilistassa' kehotettiin myös unohtamaan sanat 'pakko' ja 'pitäisi' :D. Tavoite on nauttia tekemisestä. Muita muistilistan itselleni poimimia vinkkejä olivat:
* Hidasta tahtia. Anna itsellesi aikaa.
* Yliyrittäminen johtaa alisuoriutumiseen.
* Epäonnistut, jos pelkäät epäonnistuvasi.

Että näin. 
  
Lisäksi artikkelissa puhuttiin mentaaliharjoittelun tehosta, eli pelkällä mentaaliharjoittelulla voidaan tutkimusten mukaan vaikuttaa voimaan, nopeuteen ja koordinaatiokykyyn.
Sinänsä nämä asiat eivät mitään uutta tietoa ole, mutta liian vähän tulee mielikuvilla pelattua.

Artikkelissa oli myös muutama mielenkiintoinen käytännön vinkki:
* Jokainen voi miettiä tselleen avainsanan, johon keskittyminen heikentää negatiivista ajatusvirtaa ja stressiä. Tutkimuksessa on todettu, että tuo oman sanan toisto ja hengitykseen keskittyminen laskee sykettä ja verenpainetta.
* Shapiron silmänliiketekniikka: keskitytään häiritsevään ajatukseen tai muistoon (itsellä esim. tiistain 'surffaus' treeni U:n kanssa). Kun ahdistus nousee, istutaan hiljaa paikallaa. Silmät pidetään auki ja katsetta siirretään vaakatasossa nopeassa tahdissa silmien ulkonurkista toiseen 25 kertaa. Pitäisi stimuloida "aivojen molempia puoliskoja vuorotellen, jolloin vanhat, iskostuneet aivopolut vapautuvat rakentamaan uusia kytköksiä".  Hmm. Kokeilin heti ;D Alkoi ainakin koskea silmiin.

Ei kai se ota jos ei anna, eli aion kokeilla näitä muutaman viikon ajan. Kun negatiivinen ajatusvirta taas hyökkää hoen mielessä että "ilo, ilo, ilo, ilo...".

Kävin tänään treenaamassa koirien kanssa agin ongelmakohtia, eli kontakteja, keppejä, U:lla käätöjä ja A:lla irtoamista. Yritin ottaa pelkkiä onnistuneita suorituksia ja siinä melkein onnistuttiin, eli pääasiassa niitä tuli. Uskolla nyt hyvät kontaktit, keinu & puomi hihnalla (joskaan en sitä joutunut kiristämään) ja A ilman, muutaman metrin vauhdilla, hienosti meni. Otettiin 5 toistoa per kontakti. Ahkulla kontaktit käsiohjauksella ok. Uskon hyppytreeniä häiritsi melko paljon 2 västäräkkiä, jotka keekoilivat kentällä ja hyppyjen päällä. Kanakoiralla harrastamisessa on se oma lisämausteensa :) Ahku alkoi irtoamaan namikupille niin, että pystyin huoletta leikkaamaan takaa molemmilta puolilta.

Tähän lopuksi vielä Juoksija -lehden artikkelin piristävä loppukaneetti hieman mukailtuna:
Epäonnistuminen agilityohjaajana ei tarkoita, että olisi epäonnistunut ihmisenä.