...oli meille tänään liikaa. Asia, jota en ollut tajunnut ottaa huomioon etukäteen, nimittäin Ahku päätti olla hyppäämättä kertakaikkiaan mitään. Kiersi siis järestään jokaisen hypyn jos annoin siihen minkäänlaista mahdollisuutta (ja mahdollisuus oli siis se, jos en ollut ihan justiin siivekkeen kohdalla kiskomassa Ahkulaista nenästä hypylle). Eli ei mitään tolkkua koko touhussa. No, sellasta se taitaa Ahkun kanssa olla, että yllätyksiä satelee. Mutta ei kyllä tullu ohjaamisesta mitään. 

Tää viikkohan alkokin jo vähän liian lupaavasti uusilla suunnistustossuilla, tiistain iltarasteilla nopeimmalla radalla ja kivoilla treeneillä Uskon kanssa, keskiviikon hyvillä epissuoritteilla Ahkun kanssa ja hyvillä kontaktitreeneillä Uskon kanssa. Torstaista lähtien sitten kunnon takapakkeja, eli aivan päätöntä epämääräistä ryntäilyä sekä suunnistamassa että agissa ja tämänpäiväinen kisasuorite päälle. Keskimäärin siis pysytään tasapainossa 

Mietiskelin tässä vain oliko syy Ahkun hyppäämättömyydelle A) ei pysty (liian hapokasta) B) ei viitsi (hypi sinä ämmä vaan kuule keskenäsi) vai C) koiraa sattuu johonkin ja siksi ei halua hypätä. Eero oli aivan varma A-B -vaihtoehtojen todennäköisyydestä, mutta taidanpa silti varata Ahkulle jonkun käsittelyn tässä piakkoin. Vaikka kieltämättä Ahku vaikutti lähinnä siltä, että pitäkää tunkkinne. Ja huomenna uudestaan . Huhhuh. Tuloksena ekoista kisoista siis 2 hyllyä ja monta monituista kierrettyä ja päälle rysäytettyä hyppyä. Kontaktit oli ok , jos nyt jotain positiivista. Ja renkaankin hyppäs mukisematta molemmilla radoilla.

Mutta olipa vain mukava fiilistellä treenikamujen Niinan ja Urhon aivan mielettömän hienoa rataa, VAU! Siitä menosta ei voinut olla tulematta iloiseksi!