Tämä on myös se aika vuodesta kun sitä tunnelmaa kulkeutuu sisätiloihin aivan järjettömiä määriä. Aina puoli metsää pitkin lattioita vaikka joka päivä imuroisi (mitä en tietysti suinkaan tee). Kaikella toki on hintansa. Ja Ahku vain jatkaa karvanvaihtoaan, harjata saisi vaikka loputtomiin (eli myös karvaa aivan tuhannesti joka lävessä). 

Metsästysyksikkö saapui tänään viikon reissulta Sallasta, kuusi pitkää päivä putkeen metsällä takana. Hyvin olivat kaikki koirat (reissussa yht. neljä seisojaa) jaksaneet, hieno juttu! Uskon kohtaloksi on taas tosin koitunut vesihäntä, joka surkeana roikkuu suoraan alaspäin. Ja aikas väsynyt otus tuo on muutenkin, lepopäiviä siis tiedossa pojalle varmaan muutama. Kaikenlaista linnunkäsittelyä sai Eero viikon aikana todistaa, myös niitä peräänmenoja ja omia nostoja . Toki myös hyviä juttuja, mutta niin paljon häsäämistäkin, että intensiivinen koulutus vaan jatkukoon. Ja jatkukoon. Ja jatkukoon. Ja jatkukoon... Njoo. Onhan se jotain pysyvyyttä hyvä olla elämässä. Jos haluaa kehittää itsessään kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja kykyä sietää suunnatonta turhautumista ja karvaita pettymyksiä, niin (uros)karkkarin ottaminen on varmasti yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto    

Ahkuhan se yllätti taas torstain KASsin reeneissä toimimalla kuin unelma! Oli reippautta ja vauhtia eikä jäänyt matkalle vaan seurasi hienosti ohjausta ja jopa olin aistivinani hieman esteille irtoamisen tynkää??!! Rimat oli tosin 25:ssa, joten liekö se vaikuttanut niin paljon? Ota nyt tuosta otuksesta selvää. Eilen Ahkulle takametässä myös vajaan minuutin hirviajo (2 hirveä, joista toinen nuori yksilö. Uros). Tänään myös takamettälenkillä 2 krt pyyn pöläytys (Ahkulle omaleimaisella 'tasatassuhyppy' avanssilla) ja linnun siivittäessä koira siihen sijoilleen ja käskystä heti luokse. Että näin.

Ensi viikko vielä koirille taukoa agi/toko treeneistä, kun joudun lähtemään viikoksi katsomaan miltä näyttikään Kreikan meri. Mutta sitten on reissut reissattu ja säännöllinen loppuvuosi säännöllisine reeneineen voi alkaa.