Viikonloppuna tulikin oikein kunnon pläjäys agitreenejä, kun oli sekä Harrastavien Westien järkkäämä koulutus AD:lla että Niina-Liina Linna kouluttamassa Kassilaisia. Ja molempiinhan piti tietenkin päästä

Sitä ennen torstaina käytiin AD:lla Marin vetämänä harkkaamassa takaaleikkauksia:

Jotakuinkin tuon tyyppinen treeni ja sitten toinenkin treeni, jota en kuitenkaan kuollaksenikaan saanut mieleen, kun tuli niin monia treenejä tuossa viikonlopun aikana. Pitäisi aina heti piirtää. Takaaleikkauksissa tärkeää tosiaan leikata koiran linja ennen kun koira ponnistaa, eli käytännössä yksi loikka ennen kun koira lähtee ponnistamaan pitää olla leikkaus tehtynä. Ohjaus pysyy koko ajan koiranpuoleisessa kädessä (niin kauan kunnes koira laskeutuu) ja vaikka jalat on jo seuraavalle esteelle niin ohjaavan käden ja nenän täytyy osoittaa leikattavaa estettä. 11 hypylle jarru, jotta saadaan tiukka kääntö ja sitten pieni odotus, jotta koiran nenä kääntyy oikeaa putken päätä kohti, ennen kuin ohjataan putkeen. Eli ei järkeä alkaa ohjaamaan liian aikaisin, jolloin tulee vaan laajempi kaari! Hyvä treeni. Näitä pitää treenata vielä paljon, jotta ajotukset oikeasti mätsää. Mutta aiempiin ennakkoluuloihini nähden takaaleikkaukset Uskon kanssa onkin hyvä juttu ja käyttökelpoinen, jos vaan ajotukset onnistuu niin kääntyy itseasiassa tosi hyvin niillä

Viikonloppuna AD:lla kouluttajana Mikko ja ehdittiin toki treenailla kaikenlaista, mutta keskeisenä kipukohtana varmaan nuo uudet tiukat valssit. Ajotukset niissäkin tosi kriittisiä, U meinaa kieltää. Ehkä pitäs panostaa enemmän siihen, että käsi ja katse ovat selkeästi ponnistuspaikkaan, nyt on kyllä saattanut harhailla koiraan tms.

Agikoiria (nuo roduista tyypillisimmät ) kahdessa kerroksessa valmiina päivän treeneihin (toisella ehkä vähän liikaa jalkaa lajiin, toisella liian vähän? Vaikka hurjan kovaa se kyllä niillä töpöilläkin vetelee.)

Huippua oli taas saada ihana Elli-neiti ohjaajineen kylään, onneksi on hyvä harrastus jonka perässä reissata!

Niina-Liina Linna oli meille aivan uusi kouluttaja ja tykkäsin kyllä kovasti treeneistä. Tehtiin rataa pätkissä sekä lauantaina että sunnuntaina ja yllättävän hankalaksi osoittautui hyppysarjan vieminen, jossa aina välistä piti jättää hyppy pois (eli leijeröidä sivuttainen hyppy). Tuota pitää treenailla. Usko lukee aika helposti (liian helposti) päällejuoksun, vaikken sitä tekisikään. Päällejuoksut onkin meille ollut aika varma ohjaus jo pitkään. Tosin kun tuota treeniä tehtiin, olin itsekin aivan kuutamolla kun yllättäen oli unohtunut eväät ja kyseessä päivän toiset treenit lauantaina pitkällä iltapäivästä ja aamiaista syönyt jo aamuvarhaisella. Sunnuntaina oli sitten eväitä mukana lauantainkin edestä ja yllätys yllätys treenit kulki mun osalta paljon paremmin. Koira hoiti hommansa koko viikonlopun kyllä tosi hienosti, ei valittamista! Metsästys tehnyt terää koiran keskittymiselle.

Sunnuntaina Niinun treeneissä seuraava rata, jota päästiin 23 putkeen saakka.

Yllättävin elämys oli kahden persjätön tekeminen 13 ja 14 hypyille (14 muuri), joka toimi loppujen lopuksi ihan kivasti kun vaan lähti kunnolla vedättämään heti 11 hypyn niiston jälkeen. Kepeille vienti oli kyllä siitä vauhdista mulle vaikea, yritin aina peittää koiran näkyvyyden juoksemalla ihan keppien päätä kohti. Harmi, kun ei saanut tuota persjättötreeniä videolle, siinä kun ei itse näe koiraa niin ois ollu kiva saada vahvistus miten se reagoi noihin. Niinun kertoman mukaan kuitenkin hyvin ja muurikin tuli hypättyä puhtaasti. Vaikken persjättöjen suuri fani olekaan ollut, niin ehkä ne joskus voi puoltaa paikkaansa. Tosin heti samana päivänä tuon treenin jälkeen Usko valui toisessa kohtaa selän taakse, mitä ei ole onneksi taas vähään aikaan tehnyt. Jotenkin pelkään, että nuo persjätöt kannustaa moiseen, joten ehkä niitä käytän vastedeskin hyvin säästeliäästi. Uutena juttuna mulle treenasin 9 hypyllä saksalaista, joka vielä vähän hutera, mutta täytyy joskus opetella kunnolla. Sain kuitenkin idean. Paremmin kyllä meille mun mielestä toimi tuo kohta pakkovalssijaakotuksella. 

Keppejä tuli viikonlopun aikana veivattua eri kulmista (erityisesti Niinun treeneissä aika vaikeita keppikulmia) ja ehkä ne ei nyt ihan niin huonot ookaan kun oon ajatellut. Suurin ongelma taitaa olla taas mun epävarmuus viedä koiraa kepeille, eli kun itse alan sitä jännittämään, niin heijastuu se sitten koiraankin. Keppejä veivattiin tiistaiaamun AD:n treeneissä ja hyvin kyllä Usko haki myös avokulman n. 7 metristä ja sieti takaaleikkaukset ja sivuirtoamiset, toki kun kuppi oli edessä.

Lisäksi tiistaiaamuna katsottiin kontakteja, eli nyt pitäisi vaikeuttaa kontaktitreenejä ettei jäädä junnaamaan. Esim. takaaleikkaukset kaikille kontakteille (erit. keinu & puomi, jotta silti ottaa ylösmenokontaktin) ja persjätöt kontakteille. Huomioitavaa, että takaaleikkaukset ja persjätöt tulee olla tehtynä ennen kun koira ottaa kontaktin, jotta tulee oikeasti siedätettyä siihen. Samoin sivuirtoamisia ja valsseja kontakteille. Vaikeaa oli Uskolle ymmärtää ylösmenokontaktin otto, jos olin kutsumassa koiraa kontaktiesteelle esteen edestä. Tätä kokeilin uudestaan illalla Kassin treeneissä ja siellä jo toimi hyvin, joten ehkä sekin siitä. Mutta nyt pitää muistaa, että aina kun treenaa kontakteja ja keppejä, niin tekee myös jotain erityiskikkailuja (leikkauksia edestä/takaa, valsseja, sivuirtoamisia, eri paikoista lähetyksiä), jotta edistytään. 

Kassin treeneissä ti iltana taas hyppysuorakaiteella pyöritystreeniä, jossa myös hypyn leijeröintiä treenattiin suorakaiteen päädyissä. Leijeröinti onnistui nyt osin paremmin, mutta koira oli aika kuuma, joten homma muuten vähän sellasta räiskimistä (+ hieman väsähtänyt ohjaaja, ei hyvä kombinaatio). Ihmeen hyvin Uskolla olikin pysynyt pakka kasassa torstai-illasta tiistaiaamuun, vaikka aikas paljon tuli treeniä siihen väliin  Ei yksiäkään edes pieniä mouhijärviä koko tänä aikana, rasti seinään!

Ahkueläimen häntä tekee kuolemaa, eli joku bakteeritulehdus (aiheuttajaa ei tiedossa) ja antibioottikuuri. Niin on surkea koira edelleen, että taitaa jäädä tunturiin lähtö viikonloppuna haaveeksi. Ei liene realistista, että häntä olisi jo huomenna niin hyvä, ettei koiraa enää vaivaisi, jolloin jäisi yksi ns. terve päivä ja voitaisiin mielestäni lähteä. Jäädään siis mitä ilmeisemmin Ahkun kanssa häntää hoivaamaan kotiin, kun pojat suuntaavat pohjoiseen.