Uskon jalan tarina se saa jatkuvasti uusia käänteitä... Viime yönä heräsin hyvin nukutun neljän tunnin jälkeen kauheaan kolinaan. Kuulosti siltä, etti vati meni ja kovaa. Äkkiä ylös ja katsomaan ja toden totta, vati oli tullut hulluksi! Kun sain vadin rauhoitettua hetkeksi lattialle ja jatkeena olevan koiran siinä mukana, niin huomasin, että jollain ihmeen konstilla oli Usko saanut siteen nyherrettyä pois jalasta. No ei muuta kun koira aloilleen (tällä kertaa ei ollut niin helppoa), tiukka ote tassusta ja puhdistukset ja uusi paketointi.

Loppuyön vietin sitten sohvalla, että pystyin samalla vahtimaan vatia. Hereillä pysymisessä ei onneksi ollut vaikeuksia koska vati kävi tasaiseen tahtiin tökkimässä terävillä reunoillaan naamaan (tuli siis harjoitettua myös suojausrefleksejä samalla). 

Joko jalkaa kutitti pahasti tai se oli tosi kipeä ja Usko saa näemmä erinäisillä joogaliikkeillä taivutettua vatia niin, että pääsee käsiksi siteeseen. Usko on koko aamun tuijotellut mua syyttävän näköisesti, luotto kaikkivoipaan emäntään taitaa saada kolauksen :( Koira ei varaa taas jalalle yhtään, mutta on rauhoittunut vähän kun annoin rimadylia.

Joudun taas lähtemään töihin ja vähän pelottaa jättää koirat tänne yksikseen muutamaksi tunniksi ennen kuin isäntä palaa reissusta. Täytyy yrittää virittää jotain tuplavatihässäkkää (metsältä palailevien miesten ehdotus), jotta ei U pääse jalkaan käsiksi.

Että tervetuloa kotiin Eero! :D terveisin Hullu Vati, väsähtänyt emäntä ja yksi pieni metsälapinkoira, joka kovasti koittaa olla kuin ei olisikaan.