Kello soi 6.00, nappasin koiran autoon ja ajelin kaupungille puistoon. Tavoitteena nähdä puluja ja katsoa, miten pikkukoira Iisi niihin reagoi. Viimeksi kun käytiin pari viikkoa takaperin, niin ihmisiä oli liikaa ja hommasta ei oikein tullut mitään.

Pari hyvää tilannetta saatiin. Ensin neljä pulua söi kiviä polulla ja Iisikin ne lopulta huomasi. Yritti vähän aluksi vaania niitä, mutta sitten petti pokka ja juoksi ne ilmaan. Pysähtyi ja ällisteli, mitä oikein tapahtui. Pulut eivät lentäneet kauas, vaan Iisi ne pian näki uudestaan ja sama toistui. Nyt linnut lensivät jo näkymättömiin ja kutsuin koiran luokse ja se myös heti tuli. Palkitsin paistetulla kanalla ja keitetyllä maksalla. Herkut kohdillaan? 

Lähdimme etsimään lisää harjoittelukumppaneita. Löytyi räksänpoika, joka ei päässyt lentoon vielä. Treenasimme tässä kohtaa kontaktia hihnassa, koska tämä harjoitusvastus olisi kyllä jäänyt suuhun. Isompien räksien räkättäessä jatkoimme matkaa. Kohta näkyi kaksi pulua kivensyöntipuuhissa ja latasin parhaan palkan, mitä Iisi tietää, metallisen ruokakupin puolilleen ruokaa. Viimein Iisi äkkäsi linnut ja kävi niitä vähässä matkaa ihmettelemässä, ei kuitenkaan seisonut. Koira pälyili, kutsuin, koira kääntyi kannoillaan ja tuli luokseni saaden ruokakupin eteensä. Latasin kupin taas, laitoin oikein jauhelihaa mukaan. Päästin koiran takaisin ihmettelemään puluja ja nyt se tökkäsi linnut lentoon. Mitään seisonnan tapaista ei ollut. Siinä samassa kun linnut pyrähtivät, kääntyi Iisi katsomaan minua ja samalla naksautin naksuttimella ja vihelsin heti perään pillikutsun ja Iisihän tuli! Palkkana ruokakuppi eteen ja oikein mahtavat hyvittelyt ja vielä ketunhännällä leikit päälle . Sekin kainalosta löytyi . Olisi ollut vielä kanidamikin taskussa, mutta sitä en muistanut käyttäää...

Meni niin hyvin, että lähdimmekin sitten aamukahvin keittoon. Matkalla autolle näimme koloistaan ilmestyneitä puliukkoja, joihin Iisi halusi niin tehdä tuttavuutta. On se kaikkien kaveri.

Myös viiriäisillä ollaan treenattu, eilen viimeksi. Iisi seisoo niitä kyllä, mutta ei vielä malta pitää niin hyvin seisontaa, että itse vierelle pääsisi ja saisi vaikkapa koiran kiinni. Kerran olen saanut sen houkuttelemalla seisonnalta pois, kävi pikaisesti luona, ei huolinut palkkaa ja äkkiä takasin ja seisomatta lintua lentoon. Jatketaan samanlaisia harjoituksia, kunnes malttia tulee vähän lisää. Tavoitteena kontaktissa oleva koira seisonnallakin. 

Seuraavina koulutusasioina alamme treenaamaan pysähtymistä sekä käskyllä tapahtuvaa istumista ja maahanmenoa. Tähän asti Iisi kyllä on tehnyt näitä liikkeitä, mutta niitä on vain naksulla vahvistettu ja palkattu ilman käskyä. Kait sitä jo voisi niitä käskyjäkin alkaa vähän mietiskelemään!