Viime viikon treenailut jäi ohjattuihin pelkkiin treeneihin. Tiistaina Uskon kanssa KASsilla takuttiin jotain ns. helppoa kohtaa vaikka kuinka kauan ns. ansakohtien sen sijaan mennessä ihan kivuttomasti . On se perusohjaus niin vaikeaa, niin vaikeaa... Torstaina AD:lla keppikuuria ohjureilla, mikä oli hyvähyvä homma ja melko kivasti meni eri ohjausvariaatiolla. Lisäksi ratapätkä jossa PÖYTÄ, mikä oli aika hämmentävä este ja tiukkaa valssia pituudella. Ahkun kanssa vaan humputeltiin KASsilla kaikenlaista epämääräsitä. 

Viikonloppu meni reissun päällä, mutta maanantaina käytiin tekemässä pääosin kontakteja ja keppejä. Nyt kepit Uskolla yli viidestä metristä 90 asteen avokulmasta ok , vaikka tuo avokulma justiinsa ollut tosi vaikea. Sitten taas tiistain ohjatussa reenissa ihan vastaava paikka radalla, niin ei sitten millään, kun olin ohjaamassa toisella puolella kuin maanantain treenissä. Kovin on herkkää. Radalla myös putki-A -ansa ja ihme kyllä U tuli haltuun vastakkaiseen ja sain sen ohjattua putkeen ilman aina niin käteviä vartaloestoja . Usko on jostain syystä nyt tänä vuonna ollut KASsin treeneissä todella kuuma ja keskittymiskyvytön, AD:n treenit sitten jotenkin säntillisempiä. Liekö sitä itse lietson jotenkin vai uusi ryhmäkö taas tuottaa alkuun lisäkuumumista? Jäätiin vielä treenien jälkeen itsekseen hinkkaamaan puomia ja otin nyt myös A:ta ilman näkyvää loppupalkkaa (laitoin palkan vasta kun koira kontaktilla) ja nythän se sujuikin hyvin, kun taas juuri hetki ennen treeneissä meni aivan epävarmaksi kun palkkaa ei näkyvissä ja jäi seisomaan A:n huipulle. Täytyy nyt siis ainakin omissa treeneissä siirtyä asteittain tuohon palkattomuuteen, muuten ei päästä koskaan eteenpäin tässä projektissa. Puomin ylösmenon suhteen ei uutta, eteneminen uskomaiseen tyyliin hidasta...

Hyviä uutisia tuli sen sijaan kennelliiton lääkäriltä, eli Uskolla myös A-lonkat, molemmat