Metsästyssektorilta kuului tänään kummia; toinen lintu alas koulutuksellisesti mainiosta tilanteesta. Mahtavaa Eero ja Usko!

Lauantain päivän työn saldo oli ukkometon piikkaus (jo toinen samalle viikolle, ei sinänsä huonosti Uskolta) mutta himpura sentään oma-aloitteinen nosto ja peräänmeno :( Taas sama isännän tilanteesta poistuminen, huomioimattomuus ja laumasta erotus rangaistuksena.

Yön levon ja erinäisten konsultoivien puheluiden jälkeen lähtivät E & U uuteen yritykseen. Tiukan metsätokokuurin jälkeen Usko pääsi hakuun ja ottikin hyvin pian seisonnan, jota tarkensi noin 50 m ja sitten uusi kiinteä seisonta. Tässä vaiheessa Eero alkoi saamiensa neuvojen mukaan jutella koiralle rauhoittavaan sävyyn ja lähestyi koiraa hitaasti. Seisonalle päästyään koiralle paikka käsky ja Eero jatkoi itse matkaa koiran osoittamaan suuntaan. Tuulen suunnan huomioiden Eero karkottikin maasta akkateeren, johon hyvä osuma. Laukauksesta lähti Usko ryntäämään riistalle, mutta käskystä pysähtyi (hyväksi onneksi Eero oli koiran ja riistan välissä). Eero rauhoitti koiran, pisti paikkaan ja haki itse epäonnisen teeren, josta Usko sai tietysti oman palkkansa suolistuksen yhteydessä. Ainakin Uskolla oli mahdollista tästä tilanteesta oppia, että riistaa tulee, kun seisonnalla pysytään eikä muutenkaan ryntäillä yhtään mihinkään ilman käskyä. Vastaavia tilanteita tarvitaan tietysti monia monia lisää, mutta tästä on hyvä jatkaa!