Jees, ei olla unohdettu metsästää, vaikka blogissa onkin ollut vain litylätyjuttua. Ja kuva kuolleesta myyrästä, mikä on minusta paras kuva tässä blogissa. Samaan aikaan hauska, kaunis ja kauhea. Nojoo eihän tämä mikään taidekritiikkiblogi ole, eli asiaan.

Tunnelmia näin loppupäässä kautta. Vihdoin voin keskittyä opettelemaan lukemaan koiraa! Nyt sen hakua voi seurata, se seisoo ja tiedottaa ja ollaan lintutilanteissa yhdessä. Neljä vuotta ollaan takuttu ja tänä syksynä palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Pitänee kirjoitella myöhemmin koulutusfilosofian kehittymisestä tänä aikana ja muutoksesta omassa suhtautumisessa koiraan. Niistä tämä kaikki hyvä on lähtenyt.

Tänään teimme muutaman tunnin lenkin. Pelimies olisi saanut lintujakin, mutta puutteellisella koiranlukutaidolla niitä ei nyt tullut. Kolme seisontaa kuitenkin linnuille, joista kahteen tiedotus. Pari teertä poljin itse lentoon... Taas olisi parempi koiran seuraaminen auttanut, mitäs kävelet alueelle, jota koira ei ole hakenut!

Perjantaina viimeinen metsälintupäivä, sitten täysillä sorsahommiin. Viikko katsellaan, josko niitä vihreäpäisiä jo löytyisi. Sitten on vuorossa syysloma Hetassa, kuuden päivän lupalappu taskussa. Mukaan tulee yhteensä viisi miestä ja kolme koiraa. Varmasti päästään ainakin riekkoja näkemään! Hetan jälkeen alkaakin marrassorsan metsästys. Viime vuonna sitä ei saatu, vaikka yritettiin kovasti. Meri oli jo jäässä, kun käytiin viimeiset kerrat... Sitten jänishommiin ja hiihtelemään riekkosoille... keväällä jos pääsisi majavajahtiin... ja pienpetoja pyytämään... touko-kesäkuussa kaurispukkia... uuden koiran treenausta... ja pianhan se onkin jo sorsajahdin aloitus!