Käytiin aamusella pikku lenkillä metsässä, kun kerrankin oli viileä aamu. Iisi törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään teeriin! Ja nimenomaan törmäsi, hajulla mentiin kunnes osuttiin aivan keskelle poikuutta. Kolme teertä siitä lähti ja Iisi päästi hämmästyneen haukahduksen! Kunnes heti hoksasi lähteä juoksemaan yhden perässä, annoin juosta n. 15 metriä ja sitten kokeilin kolinapurkki valmiina pysähtymiskäskyä pillillä. Iisi istui heti ja vain katseli, kun teeret jatkoivat lentoaan!  Ihanaa!!! Eikä tarvinnut edes kolinapurkkia käyttää! Koira sai sellaiset kehut ja hyvittelyt, että toivottavasti muistaa lopun elämäänsä. Rauhotuttiin siihen sitten kahvitauon verran siinä linnun hajussa. En antanut Iisin lähteä kauemmas, vaan odotin niin kauan, kunnes koira oli aivan rauhallinen. Sitten remmiin ja sadan metrin siirtyminen, jonka aikana karkotimme vielä yhden teeren maasta. Tästä taas hyvä pysähtymis/kontaktitreeni!

Palailimme jo pikkuhiljaa autolle, eksytin koiran kerran oikein kunnolla ja siitäkös tuli Iisillä riipaiseva itku. Pokka piti mulla ja viimein Iisi löysi minut, eikä enää päästänyt todellakaan näkyvistä ja se on hyvä. No, näin taas, että koiralla oli hajua ja se työsti sitä kovasti. Etenin varovasti koiran sivulla, että olisin tilanteen tasalla. Iisi hävisi hetkeksi kuusipuskaan ja samalla teeri lähti puusta puskan yläpuolelta. En nähnyt koiraa, mutta vihelsin pilliin silti. Sitten kurkistus puskaan ja siellähän Iisi istua napottaa!  Taas juotiin kahvia ja kehuttiin maailman parasta seisojanalkua! Kyllä me tällaisten onnistumisten jälkeen jo suunnattiin autolle. Muutamat passitreenitauot ja remmikävelyt matkalla ja niin oli ensimmäinen metsälenkki kunnon riistakontakteilla takana.

Tosiaan passitreeniä ollaan tehty myös, ollaan siis vaan tekemättä mitään. Hyödyllistä hommaa, jos saa koiran, joka ei huuda koko ajan niinkuin toinen seisojamme Usko... Siitä se ajatus lähtikin, että odotteluakin pitää treenata. Ollaan tehty tätä ihan seurassakin: 

 

Tässä treenikaverina Timppa ja Chisu. Ja pari hyttystä  

Aina ei kuitenkaan treenit onnistu, vaikka pitäisi vaan olla tekemättä mitään. Iisille se tuntuu olevan joskus vaikeaa ja meno on esimerkiksi tällaista:

Iisi esittää ihmismielelle aivan järjetöntä toimintaa.

Kuitenkin kaikki metsäilyt on tehty hyvässä hengessä ja hyvällä meiningillä, koiraa stressaamatta. Tämä ajatus tuli kasvattajalta, että pitäisi pyrkiä olemaan stressaamatta koiraa tarpeettomasti. Ostan ajatuksen täysin. Annetaan koiran opiskella aihetta, poimitaan oikeat käytösmallit ja vahvistetaan niitä. Siihen ainakin pyritään! Katsotaan nyt sitten kun pentu kasvaa ja tahtoa ja vauhtia tulee vielä lisää...