...alkoi perjantai-iltana ja jatkui vielä maanantaillekin ja hyvä putki olikin. Sisältönä agiagiagitokoagi, joista Usko osallistui kaikkeen ja pahemman kerran taas paitsioon jäänyt ahkulaisreppana vain tokoon .  Tai no ei nyt ihan niin surkeasti menny, kyllä Ahkukin pääsi kahtena päivänä hassuttelemaan esteille. Mutta ohjautuissa agitreeneissä ei oo päästy Ahkun kanssa käymään viikkoihin eikä päästäkään, kun aikataulut on menneet niin myttyyn ettei torstain KASsin päiväkerho enää sovi mulle .

Perjantaina vika AD:n treeni tätä settiä, aiheena SLALOM ja kontaktien tsekkaus. 

Slalom tuntu eka tosi vaikealta (ilman koiraa), mutta koiran kanssa oli itseasiassa kerrankin helpompaa. Tuo 3/9 este oli tosi hankala, ihan kuin se ois ollu koiralle täysin näkymätön. Jotain ihan hyvääkin settiä saatiin Uskon kanssa aikaiseksi, mutta sitten taas tuo keskihyppy alkoi tökkimään. En oikeen edes keksinyt miksi. Slalomissa oleellista oli liikkua reippaasti, lähellä hyppyjä (varpaat koko ajan menosuuntaan, ei mitään peruutuksia tms.) ja vetää koira aina vastakkaisella kohti itseä ja ja koiran puoleisella ohjaus irtoomaan. 

Kontakteissa Mari anto taas lisää hyviä etenemisohjeita ja asetti ukaasin, että ne ois oltava kahden viikon päästä radalla treenattavassa kunnossa kun alotetaan uudessa ryhmässä Mikon johdolla *glunks* (aletaan tekemään 1 luokan ratatreenejä).

Vaatimuksesta kauhistuneena menin tietty heti lauantaina treenamaan kontakteja hallille ja ihan kivasti alkokin edistymistä näkyä, pystyin jopa juoksemaan puomilta ohi! Otettiin A:ta ja puomia muutamia kymmeniä toistoja ja lisäksi keppejä noin 7 metristä hakien, mikä meni kivasti.

Sunnuntaina sitten Piiu Hassisen kassilaisille vetämät treenit:

Oli kiva harkka, tehtiin sekä helpompana eli 4 hyppy suoraan putkesta ja vähän vaikeempana eli 4 hyppy takaakierrolla. Ennen 3 putkea käytin sihinää, toimi! Uusi treenijuttu taas tuli, eli hypylle lähettäminen siinä kulmassa kuin tuo 6 hyppy on. Sitä en ookaan vielä Uskon kanssa erikseen treenannut, pitää treenata.

Kun meidän jälkeen ei enää ollut ryhmää tulossa jäätiin treenaamaan vielä mitäs muuta kun kontakteja . Alkoi mulla usko heräämään, että ehkä sittenkin saadaan ne ratatreenikuntoon kahdessa viikossa jos ei mitään hulluja takapakkeja tule, mutta pitää tietysti koputtaa puuta tässä asiassa.

Maanantaina saatiin vielä mahdollisuus mennä AD:lle treenaamaan korvauskerralle. Tehtiin Uskon kanssa itsenäisesti sitä samaa slalom -harkkaa muiden treenatessa kontakteja ja saatiin lopulta aika kivojakin toistoja. Sitten Mari kattoi meidän keppitilanteen, joka todettiin murheenkryyniksi. Olin jo ehtinyt iloita kun Usko oli mielestäni edistynyt oikeen alotuksen haussa, mutta kun kokeiltiin vedätystä se olikin aika vaikeaa ja Usko laukkoi suoraan loppupalkalle (lelu). Namupalkkaan vaihdettaessa ja vähän helpotettaessa saatiin menemään ok, mutta Uskon yläpäinen keppitekniikka aiheuttaa huolta . Pahus. Virheet on tehty tietämättömyyttä ja nyt niistä sitten kärsitään, etenkin tietty koira, joka joutuu tekemään ylimääräistä työtä keppien kanssa.