Koirien ja Eeron sorsastusreissu Etelä-Pohjanmaalle sujui vetisissä merkeissä. Sadetta saatiin riittämiin. Sorsat sen sijaan olivat katsoneet parhaaksi siirtyä rauhaisampiin maisemiin; aktiivisesta kaislikoiden koluamisesta huolimatta vain yksi siivekäs kohtasi päätöksensä. Usko pääsi noutohommiin, tällä kertaa sorsa putosi järvelle korkeaan kaislikkoon. Tässä noudossa tuli esiin taas se, mitä olemme muussakin tekemisessa tämän uroon kohdalla huomaneet, eli intoa löytyy huomattavasti enemmän kuin järkeä ja keskittymiskykyä. Sorsa kyllä tuli noudetuksi ja kauniisti luovutetuksi, mutta Usko oli uida porskuttanut muutaman kerran täydellä kroolilla ohi kohteesta, kunnes tajusi keskittyä ja käyttää sitä nokkaansa voiman sijaan. Tähän varmaan tepsii ihan vain ikääntyminen (??), mutta toivottavasti myös uutena Uskon ohjelmaan otetusta "normaali" tokosta on apua. Lisäksi voisi tehdä (kuolleiden) tirpujen etsintää metsiköstä ja verijälkeä, ei olla oikeastaan niitä juuri tehty. Keskittymistä vaativia nenunkäyttöharjoituksia siis.

Kaikesta uimisesta ja kahlailusta Uskolle koitui kohtaloksi vesihäntä, joten koko viikonlopuksi tarkoitettu reissu loppui sitten jo lauantaina, niin kipeä koiruus oli :( Usko on ennenkin uinut paljon ilman että tällaista ongelmaa on tullut, joten liekö sitten veden kylmyys ja jatkuva muutenkin ulkona märässä olo (yöpyminen laavulla, kahden miehen välissä tosin :D ) vaikuttivat asiaan? Eläinlääkärin ohjeet olivat särkylääkettä ja lepoa 2-3 päivää. Eli tämän viikon agi treenit (tänään ja huomenna) vaakalaudalla :(. No, koiran paraneminen tietty se tärkein juttu.

Ahku elementissään

A. Ahkulainen ilmeisesti nautti reissusta täysin siemauksin, ei paljon sade tms. pikkuseikat haitanneet kun sai viiletellä metsikössä ja suhista kaislikoissa mielensä mukaan :D Silmät märän mustan karvan keskeltä kiiluen oli Ahku vahdannut tilaisuutta paistinpannun pesuun hirvenlihan jäljiltä, syönyt kaikki mahdolliset löytämänsä jätteet ja pitänyt vahtia leirissä yön läpeensä. Retkielämää parhaimmillaan siis! Noin tunniksi oli hiipinyt yöllä sateen suojaan laavun nurkkaan, mutta muutoin ollut valppaana :)

Ahku oli myös herättänyt hilpeyttä väläyttämällä alkukantaisia vaistojaan. Uskon ja Eeron kahlatessa kaislikossa oli Ahku muutamasta uimakokemuksesta viisastuneena katsonut parhaimmaksi seurailla toimintaa rannalta käsin. Jossain vaiheessa joutui muu porukka Ahkulaiselta hukkaan, jolloin oli palannut laavulle. Kun ei sielläkään ollut ketään, oli Ahku alkanut kunnolla ulvomaan laumaa kasaan ;D

Väsyksissä ovat otukset reissun jäljiltä, Usko erityisesti, tietysti ehkä myös särkylääkkeiden takia. Lepoa siis ohjelmassa.