Kaikenmoista pientä ollaan koirien kanssa puuhailtu, mitä aika on antanut myöten. Tänään kävin treenaamassa pikkukoiran kanssa passissa istumista.

Lintuja lentää, mutta minä töllään ennemmin sua!

Elikkä tarkotus oli nähdä lintuja ja olla tekemättä mitään. Iisi aluksi oli kovinkin kiinnostunut lentävistä linnuista. En kieltänyt, vaan palkkasin aina, kun otti kontaktia. Pianhan se koira istui mun vieressä, eikä enää lähtenyt jokaisen lentävän linnun perään! Tätä juuri haen, koira saa itse tajuta lintujen perässä juoksemisen hyödyttömäksi ja isännän hyödylliseksi. 

No noutoakin ollaan treenattu vähän millä sattuu:

Miks mulle ei anneta lintua?

No siksi Iisi kun sä kuitenkin syöt sen! No niin, ollaan siis kannustettu kaikesta kantamisesta ja houkuteltu luokse jos jotain on suussa. Nihkeetä on luoksetulo silloin, omimistarvetta meinaa olla. Nouto on tarkoitus kouluttaa ensi talven aikana Saila Suorsan metodilla viimesen päälle tikkiin. Sovelsin samaa myös Uskoon ja sehän on varma noutaja kuin mikä.

Muutenhan tuo pikkukoira on villi, mutta halukas tekemään hommia, jos niikseen on. Yllättävän itsenäinen, mutta toisaalta nukkuu kasassa Uskon kanssa miltei poikkeuksetta. Jää kuitenkin vaikkapa ulos yksin ja nukkuukin siellä... 

Lintuja on tarkoitus näyttää koiralle niin paljon kuin mahdollista. Olen käynyt Ainolanpuistossa treenaamassa aamuvarhain, kun pulut ovat kivensyönnissä. Siellä saa niitä sitten seisoa ja onpa tuo tiedottanutkin aivan oma-aloitteisesti pululle. Muuten treenataan malttia, kontaktia, kontaktia ja kontaktia. Sillä siitä koira saadaan! Ja vähän joutuu harjoittelemaan myös tuota hihnakävelyä...