Jep, läksimme Iisin ja Chisun porukan kanssa metsään ja katsottiin, mitä meinaavat Gironin koirat elävän viiriäisen hajusta niissä ympyröissä. Peltohan se olisi helpompi, mutta kun sitä ei ihan lähimailla ole. Koirathan on nyt 11 viikkosia, eli aivan kakaroita vielä. Piilotimme viiriäisen pusikkoon ja laitettiin varmuuden vuoksi narulla onkivapaan, että tilanne on varmasti hallussa. Ja hyvä niin, kumpikin löysi kyllä linnulle . Iisi vähän tapaili seisontaa viiden metrin päästä kohteesta, kunnes kiinnostus kävi niin suureksi, että meni suoraan lintuun. Siitä vaan vapaa ylös, ettei jää suuhun. Mutta tulollaan on hajullekin seisonta, ei mene enää kauan! Tähän astisissa seisonnoissa taitaa sittenkin olla näkökontakti se seisontataipumuksen laukaissut tekijä.

Kyllä ne kaikenlaista mulle koittaa opettaa.