Viime viikonloppu meni mukavasti Helsingissä Agin MM -kisoissa. Pe-su tuli melko tehokkaasti aamusta iltaseen vietettyä jäähallilla. Paikalla oltiin aina viimistään kasilta aamulla ja kovin montaa starttia ei koko kisoista tainnut jäädä väliin (joskus oli pakko käydä vessassa... ;) )

Muutamia kyseisestä sessiosta heränneitä ajatuksia täysin satunnaisessa järjestyksessä tässä:

- Agility on ehkä jännittävin mahdollinen laji seurata! Täydellisen radan ja hyllyn ero on kuitenkin usein NIIN koirankarvan varassa... Vieruskaverin kanssa piti useamman kerran muistuttaa toisiamme hengittämisen oleellisuudesta tajunnan tason ylläpitämiseksi.  

- Mikä on ns. pahinta, mitä agissa voi tapahtua (jos ei tietenkään oteta koiran/ohjaajan loukkaantumisia tms. huomioon)? Hyllyttäminen MM -kisoissa suuren yleisön edessä? Miten paha rasti se on? No eipä kovin paha kuitenkaan, vain ehkä hetkellinen harmituksen aihe. Eli aivan superturhaa jännittää omia treenejä ;D

- Hieman tylsää, kun rotukirjo on niin suppea kun se on. BC:t ovat hienoja koiria, mutta täytyy sanoa, ettei sieltä BC joukosta juuri yksilöitä mieleen jäänyt. Sen sijaan hyvin mieleen jäi aina kontakteille tähyilemään jäänyt Etelä-Afrikkalainen bretoni ja hauskasti loikkiva weimari. No, eipä tässä lajissa olekaan tarkoitus erottua edukseen vaan suorittaa rata puhtaasti mahdollisimman nopeassa ajassa :) Vaihtelu kuitenkin virkistäisi katsojaa. Saas nähdä milloin bordercolliet valloittaa mediluokankin, nyt kaksi pikkubortsua kisasi hyvällä menestyksellä.

- Vaikkakin kolmeen päivään mahtui monia monia aivan mielettömän hienoja suorituksia ja ohjauksia, jotka ovat kaukana omista räpellyksistä, oli kokemus kuitenkin toivoa antava. Myös MM -tasolla kaikki koirat eivät hae keppejä kulmasta kuin kulmasta, lopettavat kepit kesken, hyppäävät kontakteja, sujahtavat väärille esteille ja väärään päähän putkea, ohjaajat pyllähtelevät, koirat nuuskivat maata jne. jne. Eli samoja hommia kun tavan harrastajatkin. Kannattanee siis rentoutua, ei tämä ole niin vakavaa :)

- Jalkapallomaiden (ainakin Brasilia ja Espanja) ohjaajien jalkatekniikka oli aivan mielettömän hienoa, vau! Omat jalkatekniikkatreenit on saatava pystyyn ennemmin tai myöhemmin (veikkaan jälkimmäistä).

Agilityn lomassa sain tutustua hieman paremmin westien sielunelämään westikerholaisten mukavassa seurassa (kiitos että sain loisia teidän paikoilla). Kaikenkaikkiaan huippuhyvä reissu, kannatti lähteä täältä kaukaa pohjoisesta asti :) Maijulle vielä paljon kiitoksia hyvästä seurasta ja asiantuntevasta kommentoinnista!