Koiria juoksuttamassa ja sorsia katselemassa. Aluksi Uskon kanssa noin tunnin lenkki, yritin olla koko ajan tilanteen tasalla. Pillillä hakua raameihin ja tokoa hajukentissä. Kunnes... koira kuin sähköiskun saaneena tärähti seisomaan. Nyt on lintu siinä, ajattelin, varma tapaus! Tästä tiedotus... Kyykin koiran taakse ojaan n.50 metrin päähän ja juttelin rauhoittavasti, ettei vaan lähtisi nostamaan itse. Minuutin jälkeen koira otti askelen eteenpäin. "EI!", murahdin. Yritin pillillä saada koiraa luokse. Ei  vaikutusta, vaan kaksi askelta jälleen. Murisin ja jatkoin pillittelyä. Kohta Usko vilkaisi minuun ja kääntyi tulemaan aluksi hiipien kohti. Kannustin. Koira tuli luokseni, jes! 

Laitoin koiran liinaan, latasin sorsia varten mukana olleen haulikon (teräksellä...) ja sitten lähdettiin etenemään. Usko vei tällä kertaa seisontapaikalta noin 50 metriä pahimpaan pusikkoon, mitä edestä löytyi, välillä seisoen ja munat (mitkä munat, leikattu koira...)maassa hiipien. Ei siis ollut linnut mitenkään piikissä tai sitten juoksivat edellä. Aina kun saavutin seisovan koiran, sanoin: "Jatka".Näin mentiin, kunnes ilma oli täynnä valkosiipisiä ihania lintuja! Vielä ihanampaa oli se, että Usko painoi perseen turpeeseen heti, kun alkoi pörisemään, siis jo ennen pillin vihellystä!!! Ammuin ilmaan, koira koko ajan rauhassa paikallaan liina löysällä!  Minusta tuntui, että Usko vei minut keskelle ainakin kymmenen riekon parvea. Mutta koska huomioni oli koirassa, saattoi niitä olla vain se kahdeksan.... Kyllä minä tuosta vielä pyytökoiran saan, ihan varmasti! Seuraavana haasteena tuo sama ilman liinaa.

Yritin palkita Uskon vielä sorsatiputuksella, mutta sorsia emme pitkähköstä (n.11 km) kävelystä huolimatta ojista löytäneet. Ahkukin oli mukana, liekö tuo tiennyt miksi siellä kävellään. Myyrät taisi kiinnostaa enemmän. Ovat sorsat tehneet houdinit ja tulevat luultavasti viikossa parissa takaisin? Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua, sen verta satoi vettä, että kännykän pidin taskussa.

Oli muuten eilen merellä se ensimmäinen hanhi lähimpänä ikinä. 70 metriä... näin kaukaa, kun tuli mailta päin, mutta puolet lähempänä kun olisin ollut... Ei se mitään, jääpähän vielä syy lähteä rantaan kiusaamaan koiraa neljän tunnin paikallaan makuulla  Mutta huomenna pidän lepopäivän mehtuuhommista, alkaa jo väsymys painamaan. Perjantaina sitten taas.