Eilen illalla lähdettiin taas Uskon kanssa jo kolmantena keskiviikkona putkeen Eeron kitaratunnin ajaksi kaupunkikävelylle ja lintuja tiiraamaan. Veden läsnäolo edelleen terävöittää koiran välittömästi, mutta eteenpäin oli jo menty, eli nopeammin palautui ja kävely sujui huomattavasti paremmin. Tällä kertaa ihmisiä oli paljon aivan joka paikassa, lämmin aurinkoinen ilta kun kyseessä. Mentiin torin laitaa meren rantaan samaan paikkaan kun ennenkin, tosin sielläkin oli nyt ihmisiä paljon istuksimassa. Usko naulitsi heti katseensa yhteen sorsaan ja aika pitkään odottelin vapaaehtoista 'luopumista', mutta jouduin sitten lopulta vain katkaisemaan tilanteen, kun kaveri meani kuristaa itsensä sinne hihnan päähän. Katkaisun jälkeen U istuksi kohtuullisen rauhallisen oloisena mun vieressä ja kontaktiakin alkoi tulemaan. Lähellä ollut etnistaustainen mies otti meihin kontaktia ja halusi rapsuttaa koiraa. Usko oli 'hieman' varautuneen näköinen kun mies ei ilmeisesti ollut mikään koiraihminen ja tuli suorilta halailemaan koiraa ja naamaa aivan koiran kuonoon Usko katsoikin parhaimmaksi siirtyä mun jalkojen taakse ja todettiin siinä, että koira 'is a bit shy'. No yes indeed. Itse en kyllä menisi suorilta vieraita koiria ihan kokovartalokontaktilla lähestymään, mutta hyväpäisen koiran tulee toki ihmiseltä sietää kaikenlaista.

Rannasta pois kävely sujui aivan käsittämättömän hienosti, rotuaarille saakka pannan kertaakaan kiristymättä ja vaikka minkälaisessa väkijoukossa U kulki mahtavasti kontaktissa hyvässä paikassa pää mun jalkojen vieressä. Just kun olin hymy korvissa ylpeydestä mun hienosta koirasta ohittamassa rotuaarin kahta täpötäyttä isoa terassia, niin eiköhän siihen eteen pärähtänyt pari sorsaa. Keskittyminen siirtyi totaalisesti tirpuihin ja siinä sitten tehtiin terassiyleisölle sellanen pienimuotonen seisojankoulutusnäytös keskellä rotuaaria  . Kohtuullisen monen käännöksen jälkeen päästiin panta löysällä sorsien ohi, tosin luulen, että osittain sen takia, että sorsat olivat siirtyneet toisen terassin katveeseen ja U ei ehkä enää nähnyt niitä, kun tähyili vaan eteenpäin. Ehdittiin vielä hetki ihan vaan oleskella rauhassa siinä keskustan kuhinassa, U rauhottu heti makaamaan .

Summa summarun, kolmen viikon aikana tapahtunut selvää edistystä muussa kulkemisessa, mutta siihen, ettei koira juuri reagoi esim. sorsiin muissa kuin metsästyksellisissä tilanteissa (tai lopettaa reagoinnin käskystä), on vielä matkaa. Paljon.