Uskon sairasloma loppui torstaina kun päästiin treenaamaan AD:lla pitkästä aikaa Marin johdolla. Ratatreeniä tehtiin, rimat alhaalla tosin vielä. Reipasta meininkiä, jota matalat rimat ehkä vielä vähän vauhditti. Niin hyvin ei ollut Usko mielestäni kuulolla kuin muutama viikko sitten, mutta toisaalta sillon oltiin saatu samalla viikolla muutama treeni alle, nyt kaksi viikkoa lepoa. Tauot ei sovi meille. Mari ei ollut nähnyt meitä pitkään aikaan ja oli sitä mieltä, että hetkittäin näyttää jo vähän siltä, että oltaisiin ikäänkuin Uskon kanssa yhdessä jotain tekemässä  Edistystä? Askeleet Uskon kanssa on niin kovin pieniä. Ja hitaita. 

Tänään käytiin otamassa pienet kontakti-keppi-sulkeiset, kontakteista tosin vaan A ja keinu, kun en yksin jaksanut rahdata puomia treenattavaan paikkaan (= laiskuus, ei hyvä ominaisuus jos edistyä haluaisi). Kepeille vedätystä ja takaaleikkauksia. Kun on loppupalkka, niin ei ongelmaa näissä. Tarvii vaan ihan hurjan paljon vahvistusta, koska ilman palkkaa sitten yhä epävarmat. Bonuksena otettiin vielä erilaisia haltuunottokäännöksiä, vekkejä ja pyörityksiä. Pienellä vauhdilla tulee hienosti mukana, mutta heti kun vauhdit vähän kasvaa niin valuu.

Ahkun asiat ei oo kovin häävisti, kun taas jäi treenit torstaina kovan pakkasen vuoksi väliin. Toivottavasti ensi viikolla saatas ehjä viikko kaikkine treeneineen ilman pakkasia.