Jahas, ollaan rymytty kolome päivää metässä taasen. Lauantaina ajeltiin kahdesti jotain haukulla takaa, en nähnyt kyllä mitä. Sitten oli ihan kohtalainen koppelotilanne, lähti vaan sen verran hankalasti, että koira oli välissä. Tyhjiä tiedotuksia useita.

Sunnuntai oli aivan hasardi päivä. Tiukka teeriseisonta, mutta ei irronnut tiedotukseen, vaan ajoi linnun itse lentoon... Panin koiran tylysti takaisin autoon miettimään tekosiaan ja lähdin pillittelemään pyitä. Puolen tunnin päästä takasin tekemään ja sitten taisikin ohjaajalta karata homman punainen lanka, kun koirakin alko niin tössimään. No yksi ihan kohtuullinen pyytilanne saatiin, jossa harrastettiin ohiammuntaa. Sitten koira ajelikin seisomatta lentoon pyytä ja riekkoa... ei hyvää päivää sanoin minä ja läksin pikamarssia takasin autolle.

No mutta tänään! Annakin oli mukana vähän kattelemassa perään, ettei mene ihan auringonotoksi . Ensin tuulettomissa ja vesisateisissa oloissa haku oli pistomaista ja vähän liian itsenäistä. Koiraa kuitenkin näki silloin tällöin. Hävisi ja minulla oli etiäinen, että jotain saattais olla tekeillä. Lähdettiin etsimään koiraa ja ajettiin siinä samalla teeri itse lentoon... Usko siis seisoi sitä, ei vaan huomattu. Lähti perään, mutta pysähtyi käskystä, hyvähyvä! Seisoi muutaman minuutin tuota lintua, eikä nostanut itse.

Sitten alkoi tapahtua. Olin jo lähdössä pois, kun Anna sai houkuteltua kiertämään vielä yksi lenkki, kun kerran metsässä ollaan. Heti oli Uskolla haju nokassa ja seisonta aivan lähellä meitä suureen kuoppaan. Tarkenti, enkä puuttunut asiaan, hyvä. Nyt oli koira muutaman kymmenen metrin päästä meistä ja seisoi kuoppaan teertä.

Nyt seisotaan läheltä

Aloin pillittämään koiraa tiedotukseen. Ei meinannut millään lähteä, kiinteytti vain seisontaa. Piiiitkältä tuntuvan pillittelyn ja maanittelun jälkeen koira vihdoin tuli! Ei muuta kuin koira liinaan, avustaja liinan päähän painoksi ja lintuja ampumaan. Kuopan reunalle päästiin, kunnes teeri lähti. Olin pahimmoisesti puun takana ja en sitten osunut koko lintuun... höh. Seisontaetäisyys n. 10 metriä, eikä koira yrittänytkään perään.

Käytiin kuitenkin tarkistamassa lentosuunta, ei mitään. Palasimme jo takaisin päin, kun Usko seisoi jotenkin epävarmasti ja vilkuili minua. Otin pillillä luokse ja laitoin liinaan. Vaan oli sillä lintu siellä, vaikka epävarma olikin! 40-50 metriä ehkä mentiin ja kuusen alta poikateeri lentoon ja PAM PAM! Lintu lenti oksien takana, mutta ensimmäinen laukaus tuntui hyvältä ja olin varma, että osui. Usko olisi ilman liinaa rynnännyt perään... Vaan lintua ei löytynyt. Ei sitten millään. Koiran kanssa mentiin autolle päin ja etsittiin samalla. Ei mitään. Luovutettiin jo ja läksittiin tietä pitkin autolle. Usko otti seisonnan tieltä. Vaikka koira oli n. 5 metrin päässä, otin silti pillillä tiedotuksen. Koira liinaan ja etenemään. Ja mikäs se sieltä löytyi, raanakko teeri, joka vielä pääsi jotenkin lentoon, jonka sitten katkaisi haulisuihku. 

Palvon sinua ja teen mitä ikinä käsket!

Onnea oli matkassa, että tuo teeri löytyi. Ei olisi koiraton löytänyt ikinä, 500 metriä oli ensimmäiseltä ampumapaikalta vielä lentänyt.  Mahtava metsäpäivä ja koiralle mukavasti oppimistilanteita! Eniten olin mielissäni pillitiedotukseen irtoamisesta, vaikka lintu oli aivan piikissä, vaikkei siitä lintua alas saatukaan. Sellaisia tilanteita tuo koira tarvitsee ja mielellään sen tiputuksenkin siitä, että kokee kannattavaksi hakea se isäntä. Vaikka lintu olisi aivan edessä. Nyt onnisti ja ehkä ensi kerralla tiputuksen kanssa. Parin päivän tauko pidetään välissä ja sitten vaihteeksi Eteläpohjanmaalle jahtaamaan.

Paluumatkalla nähtiin autosta vielä kuusi teertä (veikattiin etukäteen kolmea) ja kaksi julman kokoista hirveä, toisella oli yli kymmenpiikkiset sarvet.