Lumisena tiistaina Ahkun kanssa tokossa. Tehtiin useampia lyhkäsiä ryhmäpaikallamakuita ja yksi minuutin paikallamakuu. Hyvin pysyy maassa, mutta vinkuintiaani mikä vinkuintiaani :D Heti käskytyksen jälkeen kyllä nous muutaman kerran ylös, joten ehkä pitää näitä vähän tarkistella. Ahkulla vähän se ogelma, että jos en osaa sitä heti vakuuttaa, että joo tuo se on se juttumitä nyt haetaan, niin alkaa välittömästi tarjoamaan jotain muuta. Sama homma myös esim. perusasennossa jönttämisessä, Ahkuhan ei osaa jönöttää juuri olenkaan, hermot pettää. Mutta tähän vois tepsiä meidän ensi kesäinen (toivottavasti saan sen myös aikaiseksi toteuttaa) jönötyskampanja, eli suunnitelmissa on vain jönötellä siellä ja täällä ja ootella, että vinkuminen lakkaa (jos siis törmää metsässä, kadulla, torilla, lenkkipolulla tai muussa paikassa yksin seisovaan tyttöön kädessään musta takku, joka huutaa kuin sikaa tapettaisiin, on kyse tästä jönötyskampanjasta) (Ja vasta kesällä siksi, että nyt on liian kylmä jönöttää).

Takas treeneihin, lisäksi tehtiin yks käskytetty seurauspätkä mikä meni ihan kivasti (kontakti itseasiassa tosi hyvä myös kaikissa käännöksissä) ja luoksepäästävyys, peffa pysyi hietikossa. Sitten kouluttaja halusi taas nähdä meidän liikkeestä seisomisen, mitä *kröhm* ei olla liiemmin ehitty harjottelemaan... Saatiin sitten Ahkun kanssa kotiläksyksi treeniä sitä tehostetusti viikko :) Joo.

Tokon jälkeen jäin treenailemaan agia, vaikka ei enää ohjattuja treenejä olekaan. Treenattiin keppejä, puomia hihnassa, A:ta putken kanssa ja vähän irtoamista hypyllä. Ahku oli melko 'kontaktikkaalla' päällä, eli kulki nätisti mun matkassa koko treenin ajan (myös 'vapaalla'). Kisalisenssi tuli eilen maksettua ensi vuodelle, joten jos meininki pysyy tällaisena niin ihan hyvillä mielin startataan ekoissa virallisissa kisoissa kummallekaan koskaan jo ehkä alkuvuodesta. Uskon kanssa jo treenienkin ajattelu aiheuttaa välillä kylmää hikeä ja sydämen tykytystä, mutta A. Ahkulaisen kanssa voi vaan ihanan rennosti hassutella ilman paineita ;D