Kun pojat ovat olleet metsällä ollaan Ahkun kanssa vietetty leppoisaa viikonloppua kotona kahdestaan. Viikonloppu aloitettiin pe illan takametsälenkillä suomenlapinkoira Tarun kanssa. Tytöillä vaikutti olevan oikein hauskaa. Nauratti, kun Tarulla oli juuri samanlaisia elkeitä kuin Ahkulla nuorempana, eli aina vaan härväämään toisen kimppuun ja kimeän haukun kanssa ;D Yleisen metsän tutkimisen lisäksi malttoi Ahkukin leikkiä, kyllä siinä 8 sukallista keppijalkaa viuhtoivat hyvää kyytiä.

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä aamupäivätokot samalla poppoolla lähikentällä. Ahkulla oli hyvä päivä, eli oli lähes koko ajan täysin keskittynyt minuun, vaikka oli vapaana ihan fyysisesti ja vapaana käskystä. Yritin toteuttaa meidän tokokouluttajalta saatua vinkkiä seurauksen asennon suoristamisesta pitkän nakin avulla, mutta en oikein onnistunut. Sormet siinä meinasi mennä :D Maahanmenot liikkeestä olivat nyt mielestäni paremmat, tein avusteisesti ja ilman vuorotellen. Paikallaanmakuu toimi hyvin, vaikka liikuin myös koiran taakse. Seisomisen problematiikkaa pähkittiin yhdessä, Ahku kun tosiaan steppailee ennen asettumista. Tätä täytyy vielä pohtia.

Erityisen ilahduttavaa oli se, että Ahku kesti häiriötä mahtavasti; ei oikeastaan ollut juurikaan kiinnostunut Tarusta, kentällä juoksevista partiolaisista (partiokisat menossa) tai edes pyöräilevistä pikkupojista, jotka jostain syystä päättivät tulla ihan meidän viereen (alle 50 cm) pyörillään. Tuo sama kontaktinpito on myös tällä hetkellä ollut metsässä vapaana tosi hyvää, eli Ahku käy mun luona oma-aloitteisesti tuon tuosta eikä lähde juurikaan kauaksi. Hyvä kausi siis menossa ja toivon, että osiltaan myös ahkeran kontaktista palkkaamisen tulosta, eikä vaan satunnainen häiriö ;)

Tarulle ja Saijalle kiitos sekä lenkki- että tokoseurasta!