Sumuinen maanantaiaamu taipui ihanaksi aurinkoiseksi syyspäiväksi, joten velvollisuuksien jälkeen suunnattiin heti maastoon lintuja etsimään. Usko sai siis taas olla töissä Ahkulaisen himputellessa mukana.

Eero piti haun tiukasti kurissa pillillä, mikä toimi. Haku alkoi olla oikein hyvännäköistä toimintaa. Nähtiin n. 8 teertä, joista yhdelle seisonta, muissa tilanteissa Usko oli käskyn alla vieressä. Vieressä ollessa tuli oikein onnistuneita pysähtymisharjoituksia siivityksissä, myös näkökontaktissa lintuihin. Vaikka koko koira tärisi, ei sillä ollut aikomustakaan mennä perään. Siinä ainoassa seisonnassa homma ei sitten toiminutkaan :( Koira otti seisonnan noin puolen minuutin haun jälkeen 15 m päähän linnusta. Hermo ei kuitenkaan pitänyt, vaan ryökäle nosti linnun itsenäisesti jonka jälkeen saatiin todeta peräänmenon olevan kunnossa. Melko vauhdikaasti tuli koira avustettuna makaamaan linnun lähtöpaikalle ja me tuumimaan seuraavia liikkeitä. Tultiin siihen tulokseen, ettei Usko vielä ymmärrä metsästyksen olevan yhteistyötä, vaan kuvittelee toimivansa asiallisesti koittaessaan saalistaa riistaa itse. Toivottavasti ylihuomenna alkava jahtikausi tuo tähän asiaan muutoksen!

Ahkuapa ei paljon peräänmenohuolet tai muut paina, iloisesti pisteli menemään varvikossa :)



Ruska alkaa jo näkymään, juolukanlehdet ovat saaneet kauniin punaisen värin.



Karpaloita näyttäisi tänä vuonna tulevan mukavasti, mutta vielä ovat raakoja ja aika pieniä.



Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Hirvisuolle, kierrettiin pieni luontopolku ja käytiin lintutornissa ihmettelmässä suon kokoa. Hieno paikka.

Kaverukset Hirvisuolla :D