Niitäpä väännettiin eilisessä myöhäisillassa Uskon kanssa AD:n treenissä. Eka jaakotusta yhdellä hypyllä, eli koira jätettiin hieman viistoon haluttuun hyppysuuntaan nähden ja siitä koko ajan itsellä selkä hyppyä kohden koira pienellä peruutuksella ja käden liikkeellä hyppylle ja toisella kädellä taas matkaan paluu suuntaan. Oleellista se, ettei vippaa koiraa liian voimakkaasti, jotta koira tajuaa, että jatketaan takas siihen suuntaan mistä koira oli tulossa (osaa siis kääntyä siivekettä nuollen). Tää suju meiltä hyvin, ilmeisesti molemmille aika luonnollinen kuvio kun Usko käänty alusta saakka tiukasti ja mustakin tuntu helpolta ohjata tätä.

Sitten samaa muutaman esteen 'radalla'.

Oma lähtö tässä suht läheltä kakkosta, jolle jaakotus ja ennen kolmosta pieni vekki hyppysuunnaan korjaamiseksi. Pienellä vauhdillakin jaakotus onnistu mainiosti. Tuntu meille sopivalta kuviolta, eli otetaan kyllä käyttöön.

Toisena treeninä pyöritys, joka taas ei tunnu vielä meidän jutulta. Veikkaisin syyksi sen, että vastakkaisen käden käyttö on vielä meille uus juttu, eli mä en ehkä sitä käytä luontevasti ja Usko ei osaa siihen heti hakeutua (eli periaatteella aina kun vastakkainen käsi, niin tullaan kiinni ja siinä pysytään). Ois kyllä kätevä ja oleellinen monessa (esim. poispäinkäännöt yms.), joten täytyy vaan treenailla tätä paljon kuiviltaan, jotta Usko sen hoksaa. Pyöritystä eka myös vain yhdellä hypyllä (koira vastakkaiseen käteen ja pyöräytys siivekkeen ympäri), sitten pienellä pätkällä (3 rengas). 

Ennen kakkosta siis vastakkaiseen ja oleellista oli päästää hypylle vasta kun hyppysuunta on oikea (tässä tapauksessa tuota kuvan oikeaa laitaa kohti) ja siitä edelleen vastakkaisessa kädessä kiinni pitäen tiukasti siivekeen ympäri) ja sitten käden vaihto koiran puoleiseen, jolla ohjaus suoraan renkaalle. Näin saatiin hyppylinja renkaalle aivan suoraksi, vs. että ois kierrätetty koira kakkosen vasemman siivekkeen ympäri jolloin hyppylnja ois ollu renkalle vino (=huono). Saikohan tästä selvityksestä mitään tolkkua . Tää kuvio meni ekat pari kertaa pipariksi kun hätiköin hypylle päästämisen kanssa ja en kattonut koiraa. No sitten kun katsoin koiraa ja ohjasin rauhassa, niin Uskohan meni oikein mallikkaasti. 

Lopuksi vielä yksittäin keinua ja keppejä. Molemmilla Mari kehotti vähentämään apuja, eli kepeillä hihna pois ja keinulla ei enää apua hihnalla vaan koiran pitää löytää pysähtymispaikka itse. Nätisti Usko pujotteli kepit loppuun saakka ilman hihnaakin, vaikka palkka oli päässä ja samoin kyllä keinulla pysähty ilman apuja. Hyvä saaha pieni muistutus, ettei pidä jäädä jankkaamaan samaa rutiinia vaan mennä eteenpäin ja vaikeuttaa treeniä. Usko oli taas mukava ohjata ja ei sinkoillut eikä pahemmin kuumunut. Alku- ja loppulämpät vetojuoksua.