Usko on koetellut mun kärsivällisyyttä niillä rauhallisilla hihnalenkeillä. Oon jo miettinyt, että voisikohan sen palauttaa tai antaa johonkin keräykseen. Yritän toki ymmärtää, Uskollehan tämä varmasti kaikkein raskainta on. Patoutunutta riistaviettiä se yrittää purkaa seisomalla oravia ja pikkulintuja. Eikä hievahda tuumaakaan ellei sitä tosissaan käske. Siinä ei mun reilu 50 kg massaa pärjää Uskon reilulle 30 kilolle. Uskon kunniaksi on kyllä sanottava se, että hienosti se antaa onneksi hoitaa itseään ja jalkaa, vaikka välillä selvästi ottaa kipeää. Jos ei antaisi, niin hoitotoimenpiteet olisi kyllä yksin aika mahdoton tehtävä. Usko on onneksi kiltti ja pitää yrittää pitää mielessä ettei se ulkonakaan rämpylöi kiusallaan vaan vietit vaan vetää enemmän kuin tottelevaisuus  (jos sille nyt on vielä tähän päivään mennessäkään selvinnyt mitä tarkoittaa 'kauniisti', mitä hieman epäilen) ;)   

Jalan paranemisasteesta en uskalla sanoa mitään. Eilen jätin vanut ja cobanit pois ja siirryttiin kevyempään suojaan eli ohkaiseen harsoon ja sukkaan. Niillä taas hieman ontuu välillä, mutta ei jatkuvasti. Katsellaan.

Käytiin vielä eilen noukkimassa Ahkun kanssa toinen setti karpaloita kovaa tuulta uhmaten. Marjaa on kyllä niin paljon, että melkein alkoi ahdistamaan. Täytyi suunnilleen silmät kiinni kävellä sieltä pois.

Illalla sitten tokot ja agit.

Tokossa meillä oli 'minikisat', eli tehtiin kisanomaisesti ensin yhdessä luoksepäästävys ja paikallamakuu, sitten jokainen sai tehdä kolme vapaavalintaista liikettä. Valitsin seuraamisen, hypyn ja luoksetulon. Luoksepäästävyys meni namilla avustettuna hienosti, ei nostanut takamusta. Milloinhan uskaltaisin vähentää namiapua... Paikallamakuu 1 min. meni muuten hyvin, mutta hillitöntä piippausta. Olin koko ajan selin Ahkuun. Piippauksesta johtuen (?) viereinen koira nousi ja ohjaaja kävi laittamassa koiran takaisin, mutta tämän Ahku kesti ilmeisen hyvin (en nähnyt kun oli selin). Hyvä homma, ei olla tota nimittäin harjoteltu, että viereinen koira lähtee. Enää äänitehosteet pois niin hyvä liike ;D

Seuruu meni aika alakanttiin. Ahku haahuili sekä suorilla että käännöksissä. Höh. Myös itse haahuilin, eli kun ohjaaja pyysi kääntymään vasemmalle niin tein täyskäännöksen. Höh. 
Hyppy meni hyvin siihen asti, kun Ahkun olisi pitänyt jäädä seisomaan hypyn toiselle puolelle. Eka kerta, kun jäin ite seisomaan lähtöpaikkaan enkä mennyt palkkaamaan seisontaa hypyn viereen ja Ahkuhan iloisesti leiskautti takaisin yli mun luo; 'mihis nainen jäit, hyppäsin jo, missä nakit?' Joo. Pitää alkaa jotenkin häivyttämään noita kaikkia tukia tossa liikkeessä. Luoksetulo oli pirteä eikä varastanut lähdössä ja asentokin aika hyvä, mutta tulo perusasentoon sitten tyypillistä ahkua kaikenmaailman lisäveiveillä (tarkoittaa ihme käännöshyppyjä ja sellaista letkeää lennokasta liikehdintää) ;) Liikkeet on kait Ahkun mielestä tylsiä jos ne suorittaa ihan vain eleettömästi.

Ihan ok treeni siihen nähden, ettei oltu koko viikolla treenattu käytännössä juuri mitään, kun työnteko on haitannut harrastuksia.

Agissa kokeilin viikonloppuna talkoillessa kuultua vinkkiä toiselta lapinkoiran ohjaajalta; vanha kunnon pitkän nakin tekniikka! Miksen tätä heti hokannut kun sitä tokossa kokeilin? Sillähän saadaan Ahkuun liikettä ja iloa! Kun A tajusi, että mulla todellakin oli kokonainen nakki kädessä eikä mitään säälittävää murenaa, niin johan alkoi kontakti pelata ja vauhtia löytyä :D Tehtiin kahta hyppypainotteista rataa joista toinen helppo irrottelu ja toinen koukeroinen ja monimutkainen. Monimutkaista tein pätkissä ja oikeastaan melkeen miten sattuu, pyrin vain pitämään vauhdin ja tatsin päällä enkä viitsinyt tappaa sitä epämääräisellä ohjauksella kun en oikeen hahmottanut miten koko homma menikään. Mutta kyllä, pitkä nakki viuhuu myös tulevissa treeneissä! Vaara tietysti se, että jää liikaa kiinni käteen, mutta parempi se kuin nenä kiinni maahan. Käsi ainakin etenee radalla.