...totesi Eero tänään kun syy Uskon jalan toipumattomuuten kaivettiin esiin. Yksi mitätön pala oksaa on nyt sitten pilaamassa koko Uskon syksyä metsästyksen (ja tietysti muunkin harrastamisen) osalta. Helpottavalta kuitenkin tuntui, että syy konkreettisesti löytyi ja nyt toivottavasti paraneminen voi oikeasti alkaa. Eläinlääkäri joutui kuitenkin kaivelemaan keppiä varpaiden välistä melko railakkaasti, joten lisää sairaslomaa vielä vähintään kaksi viikkoa. Eihän tässä ole sitä vietettykään kuin kolme viikkoa, joten tekee sitten yhteensä 8 vk:n metsästyskaudesta ainakin 5 viikkoa... Ystävämme Jarin sanoin: huono tuuri se voi jatkua kolmekin vuotta ;D

Aamu alkoikin lupaavasti sillä, että heräsin kuudelta oksennuksen ääneen ja Usko reppana tietenkin onnistui oksentamaan siihen vatiinsa. Onneksi Eero huomasi hommata lääkärikeikalla uuden Uskolle sopivamman.

Keppijupakassa konkretisoitui myös se, että Usko ei tosiaan näytä kipuaan mitenkään. Eläinlääkäri tuumi, että jalan on täytynyt olla ja on tämän päivän käsittelyn jälkeen tosi kipea, mutta Usko ei kyllä ole ilmentänyt sitä millään. Toimintatarmo voittaa kaiken kivun. Täytyy siis meidän olla herkkiä tukitsemaan tuota koiraa ja ottaa vakavasti jos se jotain paikkaa aristaa. Vielä sunnuntaina kävin harrastamassa Uskon kanssa mielikuvitusagia ja näytti tykkäävän kauheasti, ei todellakaan jalka vaivannut millään tavoin.

Hetan reissun suhteen tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Eero lähtee itsekseen ja me jäädään koirien kanssa kotiin viettämään laatuaikaa :) Jepjep.

Ahku on päässyt muutaman kerran metälle ja saaliiksikin on joutunut yksi pyy ja teeren roikale. Ahku ei kyllä varsinaisesti edesauttanut saaliin saantia, mutta ei myöskään varsinaisesti pilannut tilanteita :D

Ollaan Ahkun kanssa myös vähän tokoiltu, liikkeestä seisominen on mennyt mielestäni aavistuksen eteenpäin. Ja lisäksi oon ollut huomaavinani, että seuraamisen asento ois välillä hivenen suorempi, mutta voi olla että vaan kuvittelen. Huomenna taas varsinaiset treenit luvassa, kivaa.