Uskolla tänään eläinlääkärin kontrolli ja tikkien poisto. Lääkärin mielestä jalka näytti nyt paremmalta kuin hän oli olettanut, jee!! Mutta lähes täyttä liikuttamattomuutta jatketaan vielä viikko ja sen jälkeen varovasti lisäten hihnalenkkejä vielä kuukausi. Joo. Että ei treenejä tai juoksemista tälle vuodelle ei. No, ensi vuonna sitten sitäkin suuremmalla innolla?

Ei olisi ikinä uskonut, että tuollaisen koiran kanssa tällainen elämä ilman harrastamista ja liikuntaa olisi edes mahdollista, mutta näköjään kaikki kuitenkin jotenkin vain menee kun on pakko. Vaikka sitten kolme kuukautta. Kunhan vain saataisiin koira terveeksi, niin paljon intoa olisi päästä sen kanssa touhuamaan ja uskon, ettei koiran into ole ainakaan vähäisempää :)

Jos se mitätön keppi ymmärtäisi, miten suuren harmin on aiheuttanut, niin kyllä varmaan häpeäisi. Kepit pysykööt vastedes omalla tontillaan eikä mitään kyytejä koirien tassuissa ottamassa.

Ahkun kanssa olen löytänyt toimivan tavan edetä nouto -harjoituksissa. Kun on itse kämmäri eikä ole tarpeeksi nopeat refleksit napata keppiä, niin miksei vastuuta asiasta koiraa, joka varmasti osaa jos haluaa? Eli palkkaan Ahkua vain, jos saan kepin käteen. Tällä menetelmällä aloin yllättäen saada keppiä käteen asti paljon useammin, eli tätä jatketaan. Ehkä se pitokin sieltä joskus löytyy...