On tässä ehditty taas puuhastella useana päivänä. Koirankoulutusrintamalla otimme vähän takapakkia viime sunnuntaina. Jotenkin sen oikein huomasi, kun Usko meni itselle metsästämisen moodiin. Siis näin jälkeenpäin ajatellen. Sitä vaan olisi pitänyt taas osata reagoida heti... ikuinen ongelma koirankoulutuksessa, kun uusia tilanteita tulee jatkuvasti ja aina pitäisi olla itsellä toimintamalli selvillä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mistään isosta asiasta ei tällä kertaa ollut kyse, muutamalla luovilla Usko ei vaan totellut pillikäskyjäni ja annoin sen silti mennä ja jatkaa ajatellen, että kyllä se sieltä tulee kohta tänne takaisin ja siirryimme vielä tielle odottamaan. Ei tullut, vaan oli kymmenen minuuttia kateissa ja kävi pelmuuttamassa riekkoparvea ihan omine nokkinensa. Tilanne olisi pitänyt laittaa jo aikaisemmin seis ja ottaa vaikka vähän tokoa ja sitten uudestaan hakuun. Yksi herpaantuminen ja heti takapakkia, tuolle koiralle ei vaan voi antaa missään milloinkaan mitenkään löysiä, jos meinaa, että se toimii. Tämä riekkoparven pelmuutus siis vasta huomattiin (Annalla on superkuulo), Usko ei kuitenkaan juossut lintujen perässä tahi haukkunut, luultavasti seisoi ja tarkenteli aikansa, kunnes ajoi parven tahallaan tai vahingossa lentoon. Ja ilman isäntää, se oli se pahin moka. Rangaistuksena koira hihnaan ja suoraan autoon. No sitten alkoi ravinnonhankinta A.Ahkulaisen seurassa, puolukoita tuli sen verran, että tänään on syöty puolukkasämpylöitä ja puolukkapiirakka odottaa vaniljakastikkeella huomista! Ja ohjeet löytyy Yhteishyvän ruokaliitteestä.

No onhan sitä käyty muussakin ravinnonhankinnassa, useimmiten olemme Uskon kanssa saaneet ihailla vain tällaisia maisemia:

Syksyistä sorsakaislikkoa, tosin tyhjää sellaista...

Vinkuintiaani odottelee jotain tapahtuvaksi.

Laitettiin poikain kanssa vähän kuvia veteen (löydätkö tuulisorsan?) ja alkoihan sitä saalistakin viimein tulemaan! 

Tuossa sitä jo ihan käsiteltynä ja pakkasvalmiina. Viiniä en laittanut pakkaseen... Kelpaa taas Tampereen kulinaristienkin tulla käymään. Olen muuten päätynyt kokeilujen kautta siihen, että kyllä se nylkeminen on sorsallekin loppujen lopuksi parempi käsittelytapa. Viime vuonna kynin muutaman linnun kokeeksi, vaivaan nähden en pysty maistamaa tarpeeksi isoa makueroa nyljettyyn nähden. Ehkä silloin, jos sorsa on oikein rasvainen, säilyy maku paremmin kynityllä linnulla. mutta näin alkukaudesta ei asialla liene suurtakaan merkitystä.

Reilu viikko menee, että kanalintujahti alkaa. Siihen mennessä olisi tarkoitus saada koiralle vielä muutama hyvä kontakti lintuihin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Puujalkavitseista tuli mieleen vielä yksi, jonka kollega tänään kertoi. Mikä on tänä päivänä (siis 1.9.) kaikkein haukutuin eläin? No tietenkin jänis. Hehe.