Siinä Active Dogin eilisten treenien ohjelma Uskon kanssa. Nyt tuntui että rukouksiini on vastattu, NIIN hyvältä vaikutti kevään treenien ohjelma !!! Tarkoitus on käydä kaikki perusohjaustekniikat pikkutarkasti hinkaten läpi, eli aivan justiin sitä minkä perään tuossa syksyn haikailin. Uskomattoman hienoa. Vaikkei kaikkea oppisikaan käytännössä soveltamaan, niin ainakin toivottavasti tietää tämän kevän jälkeen mistä on kyse kun puhutaan siitä ja tästä. Ja voi niitä yrittää itsekseenkin omaksua.

Uskon kanssa alku- & loppulämppä n. puol tuntia vetojuoksua + pidin 'sähköliiviä' (B on T) ennen & jälkeen. Treenien jälkeisissä yöllisissä venyttelyissä kotona U vaikutti rennolta, lämpimältä ja letkeältä. 

Itse treeneihin, ryhmä on kunnon nuorten uroiden yöryhmä klo. 22-23, 4 alle 3 v. urosta treenaa . Takaakiertoa tehtiin yhdellä hypyllä siten, että koiran puoleisella kädellä lähetys hypylle ja valssilla siivekettä nuollen (?) vastaan matkaa jatkaen. Usko suoritti tämän pienestä matkasta molemmin puolin ylläriasiallisesti, valmentaja Mari kehui Uskon hienoa perän käyttöä, hyvä Usko! (Vaikka ollaanhan me tietty kotona tiedetty Uskon olevan perän käytön mestari, vähän toisessa asiayhteydessä tosin...) Takaakierto nyt vaan omaan treeniin. 

Persjättö oli mulle uusi juttu. Sanan olin kyllä kuullut, mutta ajatus ei ollut kovin kirkas ja olinkin ehkä mielessäni ajatellut vähän toista kuin mitä oli. Tuntui todella epäluontevalta jättää koira selän taakse ja en oikeen onnistunutkaan ohjauksessa sujuvasti. Tehtiin putken kautta hypylle, molempiin tuo PJ. Hypyllä tuli todella yllättävä ogelma; Usko ei hypäännytkään kun käännyin aikaisin (kuten oli oletettu parhaaksi) ja kaukana siivekkeestä, vaan tuli suoraan kiinni muhun (siis ei fyysisesti tietenkään...) Usko superirtoajaItsenäinenSuorittaja ??? Ei ymmärrä. Joko oli joku hetken häiriö tai sitten on muuttunut mies, 3 kk tauko lisännyt halua kontaktiin (agilityssa, ei metässsä) ja herkkyyttä seurata ohjausta? Niin tai näi, en oo pahoillani jos tää jatkuu (vaikkakin meidän persjätöt oli oikeesti aika susia), en jaksa uskoa, etten saisi koiraa taas irtoamaan tarvittaessa. Mutta tätä PJ hommaa pitää mun kelata itsekseni paljon, sen verta omituiselta tuntui. 

Hihnassa otin puomin kolmesti ja jotenkin tais koira muistaa sen pysähtymisen, joskin meinasi pysähtyä liian aikaisin. Mutta en joutunut hihnasta pysäyttämään, ihme homma. Hyvä muuten se, että päästään myös treenaamaan matolle, Usko kun veti melko pienellä vauhdilla ihan kyljelleen hypyn jälkeen kun tassut liukui, ei oikeen osaa ennakoida vielä noita. Toivttavasti nyt kevään aikana vähän oppii.

Kaiken kaikkiaan olin kyllä supertyytyväinen Uskoon, se käyttäytyi paljon paljon sievemmin kuin olin varautunut (no, kieltämättä olin varautunut melkoiseen kaaokseen kun meno ollut sellaista ja tällaista ja viimeksi treenattu kauan kauan sitten). Näytti Usko olevan aivan mielissään siellä ja tottahan sitten minä myös!