Tämän illan ohjelmana kolme rundia koiraladulla järjestyksessä Usko-Ahku-Usko. (Ja alku ja loppulämpät, joten aikaakin sai sitten tuohon tuhrattua useampia tunteja..) Uskolla oli juoksuvirettä ihan kiitettävästi. Eka kierros aikaan 12.30., jossa 1 ohitus, joka meni hyvin (otin hihnaa vähän lyhyemmälle).  Latu tosi hyvässä kunnossa nyt kun lunta on tullut ja hiihto meni ihan ok, vain yksi mutka vähän leveäksi. Keskivaiheilla (sen ohituksen jälkeen) Uskon vauhti vähän lyssähti, tai se paras terä katosi, mutta sitten taas loppua kohti löyti sen takaisin. Maksimivauhti 31.2 km/h, eli saatiin se 30:kin rikki . Tuo maksimivauhti tuli heti lähdössä, eli Usko kiihyttää nollasta kolmeenkymppiin noin kolmessa sekunnissa (tämän katsoin GPS trakkerilta). Ilmankos se aina vähän rytkäsee.

Ahku ei ollut oikeen juoksutuulella ja tuli takavasemmalla aina reitin puoliväliin saakka, jolloin vähän piristyi ja sitten juoksikin suunilleen hihna suorana loppumatkan. Aikaa 22 min.

Uskon kanssa toinen kierros alkoi vähän nolosti, kun vedin eka mutkan pitkäksi penkkaan ja tietysti selälleen sinne umpiseen. Sitten kun taas päästiin jatkamaan niin uskomaton juoksi edelleen pirteästi, joskin vähän hitaampi kun eka kierros, eli 14 min. Kivaa oli. Pian uudestaan.   

Ahku on ollut omituinen jönöttelijä viime päivinä. Sen sielunelämää ei vaan aina voi ymmärtää. Eilen se istui tunnin paikallaan pihan oikessa takanurkassa (Ahkummulla) ja tuijotti ikkunasta sisään. Sitten tunnin kökötettyään se vaan tuli sisään ja nukkumaan . Varasin Ahkulle paikan lappalaiskoirien joukkotarkastukseen, tarkastetaan kyynärät, polvet ja lonkat. Loppuu tämä epätietoisuudessa eläminen sitten sen asian suhteen (kun musta aina tuntuu, että Ahkulla on vähän huonot jalat jostain kohtaa). Tämä tiedossa huhtikuu alussa. Pitäs Uskolle saada joku vastaava, tuo joukkotarkki kun on jonkin verran yksittäistä edullisempi.