siinä Uskon aamu agi AD reenien agenda. Ja taas sain ahaa -elämyksen tyyliin *miksienoletehnytnäinalustaastiniintämäolisijokunnossaettäottaapäähän*. Eli ihan peruskauraa

Eli: olen kyllä hinkannut niitä haltuunottoja, mutta en jostain syystä ole huomioinut sitä oleellista, eli että koira PYSÄHTYY ennen estettä, ja sitten käsiohjauksella saa jatkaa (jalat & rintamasuunta koko ajan koiran tulosuuntaan päin). Oon ollu vaan tyytyväinen, kun on kääntynyt suht tiukasti, enkä oo kiinnittänyt huomiota pysähtymiseen tai siihen peruutanko tms. ite. Nyt siis tätä haltuunottoasiaa pitää alkaa työstämään ihan uudella asenteella. Ja Mari (joka siis tänään koutsaamassa) vihjasi, että jos kyseessä olisi hänen koiransa, se saisi kyllä ymmärtää, että tällaisissa tilanteissa läpi EI juosta. Eli täytyy pistää mietintään, josko ottaisin muitakin koulutusmetodeja käyttöön myös agissa kuin ilo ja valo.  

Itsekseen kepeille imuttamista nyt ohjureilla. Jouduin perumaan ennakkoasenteeni, että Usko ei opi ohjureihin, koska oppikin ihan muutamalla toistolla . Nyt siis lähettelin n. 3 metristä suoraan ohjureilla varustetuille kepeille ja itse paikallaan (loppupalkka). Tämä ok. Huippua, että ohjurit olikin ok, niin päästään reenamaan kulmia.

Lopuksi treenattiin irtoamista sivusuunnassa, mikä meni Uskolta ylläri ok. Eli kaksi hyppyä suoraan ja kolmas samassa tasossa sivusuunnassa kakkosen kanssa. Lähetys kolmoselta yhdellä askelella ja käsiohjauksella, vähän vastakkaiseen ja haltuunotto kolmoshypylle. Kakkonen käytiin merkkaamassa (tätähän oon tehny Uskolle ennekin, mutta ihan kuin ois nyt ollu jotenkin kuusella mistä kyse, aiemmin ehkä ei). Jotta linjaa kakkoshypyllä saisi tiukemmaksi, voisi reenatessa laittaa palkan siivekkeen taakse.  Sitten vielä vika treeni (a-c), jossa tyrkkäys (tms. ), ensin lähettävä käsi (vasen) ylhäällä, sitten alakautta heitto toiselle hypylle. Varpaat alusta asti tokalle esteelle. Tyrkätessä askel vasemmalla jalalla (koiran puoleinen jalka) esteelle päin. Tähän Usko melkein lähti mukaan, mutta viimehetkillä epäusko, joten tätä pitää treenata vielä. 

Pähkinän kuoressa: koiralle on nyt opetettava se perusasia, että jos käsiohjaus on päällä niin edetään käden osoittamaan suuntaan vaikka ohjaaja jo liikkusi vastakkaiseen suuntaan. Enpä sitten ole tätäkään oikeasti opetanut vaikka olen niin kuvitellut. Kun mikään ei tule (missään lajissa) lmaiseksi, sehän tässä on jo moneen kertaan havaittu . 

Ja vielä yksi peruskaura-asia: en ole myöskään opettanut koiraa pysymään lähdössä saatikka että mulla ois ollu sille joku lähtökäsky (siis yksi sana, jolla saa lähteä radalle, ja kaikilla muilla sanoilla, liikkeillä, ohjaamisella esteille tms. jönötetään pomminvarmasti lähdössä. Vrt. kontaktilla pysyminen). No, tätäkin aloin tänää reenisssä työstämään ja jotain pohjaa Uskolla kyllä tähän on, koska nopeesti alko sietää hytkyjä. Mutta siis enää ikinä millonkaan koskaan en vapauta koiraa radalle ilman hämäyksiä.

Reenattavien juttujen määrä sen kun kasvaa ja kaikki niistä vielä aivan perusasioita ennen kun päästään varsinaisesti reenaamaan? Koira lienee horjuva vanhus ennen kuin ollaan näistä selvitty. Eli perusklisheet käyttöön: tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka ja niin pois päin. Täytyy tehdä itselle jotain priorisointilistaa, jotta kaikkea tulee treenattua, mutta muutamaa juttua vuorollaan ja intensiivisesti, jotta saadaan niitä neurologisia muutoksia... huhhuh.

Ahkun kanssa illalla KASsin tokossa ja jo paljon parempi meininki kuin viikko sitten vaikka vieläkin kyllä koitaa hillua. Tehtiin luoksepäästävyys, paikallamakuu, seuraamisia, luoksetulo ja kontaktitreenejä. Kaikki liikkeet ottaneet huimaa takapakkia, mutta ehkä ne taas saadaan sieltä kaivettua. Ja mukavaa oli, sehän se pääasia.