Ahkun 5-vuotissynttäreitä juhlittiin venyttämällä koiraparan hermorakenetta oikein kunnolla. Käytiin Kassin agi epiksissä ja koska miehet on mettällä Mikkelissä piti matka suorittaa bussilla. Ja meiltähän ei tietenkään kulje suoraa bussia hallille, joten vaihdot kirkolla Taas saivat Ahkun korvia sivuille suuntaavat lihakset kunnon treenin! Mutta kait se on niitäkin lihaksia (ja hermoja, omia ja koiran) aina hyvä silloin tällöin säikäytellä? Vaikka sitten synttäreiden kunniaksi.

Mentiin kaksi rataa, mölli ja 1-luokka. Möllirata oli helppo suora rallattelu, joka puhtaasti, joskin kerran Ahku jäi matkalle hetkeksi. Taisin jättää sen ko. kohdassa yksin kun suoritin rataa ihan itsekseni . Mun paha vika on kyllä se, että välillä oon enemmän tekemässä itse kun ohjaamassa koiraa. 1-luokan rata oli myös helpohko. Siinä virhe kepeiltä, kun taisin ohjata Ahkun alottamaan kepin vasemmalta puolelta  Vienti kepeille siis "väärältä" puolelta ja vaikka Ahkulla ei keppien haut niin varmat ookaan, ois silti pitäny jättää sille enemmän tilaa hakee alotus itse, nyt taisin oikeen painostaa sen väärään väliin. No, uusintayrityksellä kepit ok ja valssi keppien jälkeen myös suht ok. Loppuradalla tuli vielä yksi rima alas, liekö sitten vein liian hätäsesti sen kohdan. Aivan lopussa oli takaaleikkaus, jonka Ahku teki tosi mallikkaasti! Onneksi en alkanut nynnyilemään ja tekemää siihen jotain valssia niin näin, että Ahkukin osaa ohjautua

Kokonaisuudessaan sellasta kohtuullista Ahkua, hyppäsi nyt kivasti (rimat 40 cm), eikä ollut kiertelyn meininkiä. Ihan ei ollut parhaimmillaan, eli mielestäni vähän laimeaa menoa ja tosiaan jäi molemmilla radoilla kerran haahuilemaan. Voi tietty vaikuttaa, että 1,5 h bussisompailut ja se, että ei ollut autoa hallilla, eli jouduin jättämään Ahkun puuhun kiinni huutamaa rataan tutustumisten aijoiksi ja muutekin pitämää koko ajan mukana, oli liikaa.  

Torstaina Ahkun Kassin treeneissä tehtiin pitkää (suoraa) rataa, jolloin Ahku oli suht pirteänä ja hyppäsi ok (rimat 45!!). Puolessa välissä rataa kepit, jonne laitoin loppupalkan. Sillon hakeutu ihan hyvin kepeille molemmin puolin.

Uskon kanssa reenattiin torstaina Ahkun treenien jälkeen AD:lla, kun päästiin poissaoloa korvaavalle kerralle. Treenit ihan samat kun tiistaina, mutta nyt Marin ohjaamana. Eli kontaktien tsekkaus, kepeille imun tekemistä ja takaa kiertoja yhdellä hypyllä. Vielä oli häntä vähän mutkalla, joten edelleen tollanen kevyt treeni sopi hyvin. Saatiin Marilta kontaktiprojektiin taas hyviä uusia neuvoja ja puomin ylösmenon opettamiseen tiistain neuvoista poikkevat ohjeet Eli viimeisimmän neuvon mukaan aletaan kuitenkin työstämään ylösmenoa hihnalla. Ensin takapalkkaa, mutta heti kun koira vähän juonessa kiinni, niin palkkana jatko esteelle (ja loppupalkka). Alasmenoissa taas pitää alkaa lisäämään häiriötä rankasti, eli hytkyjä, ohjaamisen jatkamista ja verbaalisia "vääriä" käskyjä. Tavoitteena siis se, että koira on pomminvarmasti kontaktilla, kunnes kuulee vapautussanan. Nyt kokeiltiin niin, että Mari oli hihnassa varmistamassa ja mä koitin ohjata Uskoa n. 1,5 metrin päässä olevalle putkelle (vielä tosin ilman suullista käskyä). Niin vain koiran maltti piti, vaikka en ois uskonut! Hyvä Usko!! Marilta ohjeeksi se, etten enää koskaan, ikinä, missään, neverever saa vapauttaa koiraa kontaktilta ilman hytkyjä ja muita veivejä. En edes kisoissa, jos joskus maailmassa sinne asteelle päästään. 

Kepeille imuttamista tein loppupalkalla hypyn takaa, oisko matkaa ollu n. 3-4 metriä hypyltä kepeille. Lähetin siis vain makaan ja jäin itse paikalleni. Aikas hyvin imee kepit ja joka kerta haki oikeen alotuksen ja loppuun saakka. Ruman näköstä menoa on kyllä nuo Uskon kepit, mutta olen kai luovuttanut sen asian suhteen. Nyt vaan siis matkaa ja kulmia lisäämään samalla metodilla. Siis kun sitten taas joskus päästään reenamaan loppuvuodesta.

Aurinkoinen pakkassunnuntai, nyt äkkiä pois koneelta Ahkun kanssa mettään nauttimaan raikkaudesta!