Toinen pentuviikko takana, eikä edelleenkään ole alkanut kaduttamaan, vaikka pissa/kakka rumba onkin välillä melkoista . Eiköhän se siitä tasaannu muutamien viikkojen sisään.

Tiistaina pääsivät siskokset iloisen jälleennäkemisen tunnelmaan, kun Iisi ja Chisu kohtasivat ekan kerran täällä Oulussa. Olihan se mukavaa, eikä leikille meinannut tulla loppua. Majava (?) sai kyytiä ja vauhtia piisasi!

Ihan pelkkää leikkiä ei koko päivä ollu, vaan välillä treenattiinkin. Timo ja Chisu näyttää mallia. Kyllä se Gironin pennulla treenaaminen nostaa hymyn huulille

Aikas leppoisaa puuhastelua.

Treenien ja leikkien välillä pennut otti torkkuja ja me ihmiset syvennyttiin opetusvideoihin. Onneksi on tuo ruotsi kaikilla niin vahvasti hallussa.

Muuten ollaan harjoiteltu arkea ja peruselämää, vähän hihnassa kulkemista ja sen sellaista. Koirien suhteet alkaa stabiloitumaan, mikä on ihan helpottava juttu. Ahkua kohtaan Iisi on melkoinen herhiläinen, ihmeesti se vaan sietää. Usko on osoittanut rajat selvemmin, joskin pikkuneiti onnistuu usein väsyttämään myös Uskon vastustuksen ja saa palkintona paikkansa nukkumasta kyljestä tai jonkin lelun Uskolta. Mielenkiintoista on ollut seurata koirien välisiä suhteita, isoistakin koiristakin oppii kaikkea uutta.   

Hämmentävän itsenäinen tuo pentu tuntuu olevan, esim. puuhailee tyynesti pitkiä jaksoja pihalla ja välillä ottaa unet terassilla ja jatkaa sitten taas puuhailua.

Jotenkin kun sitä ei voi uskoa todeksi, täytyy minuutin välein käydä ikkunassa kyttäämässä, että tosiaanko se siellä niin viihtyy .

En tiedä johtuuko pennusta vai keväästä, mutta Ahku on muuttanut täysin ulos, öiden sisällä viettäminenkin tuntuu olevan yhtä tuskaa. Kauheella kiireellä pitää aina aamulla päästä pihalle makaamaan .