Takaisin kuulolle on kevään kampanja Uskon kanssa, se ollaan tässä todettu kun on mettätreeniä tehty. Itsenäistä työskentelyä on nyt enemmän kuin olisi aiheellista, joten paluu ruotuun tiukemmalla otteella (ei päästetä koiraa pois hanskasta edes mettässä) ja toivon mukaan paljolla treenillä. Eli samat keinot (ja sama tilanne) kun noin vuosi sitten ja alkusyksyhän se näyttikin hyvältä ennen tota haaveria. Kärsivällisyyttähän tämä kysyy, mutta onhan tässä taas syksyyn asti aikaa . Ja jotenkin olisi mukava ajatella, että syksyiseen tasoon päästäisiin nyt nopeammin, kun kuitenkin luulisi jotain pohjia säilyneen kunhan "haluantehdäkaikenmitäisäntäkäskeehuolimattasiitämitenkiihottavatlinnunhajutonnokassa" -synapsit taas Uskon aivoissa aktivoituvat . Vai läpsyvätkö iloisesti ja vauhdikkasti lintuja saattelevat seisojan korvat niin kovaa, ettei isännän ääntä kertakaikkiaan kuule? Olisiko pystyt korvat kuitenkin parempi ratkaisu?

Viikonlopun treeniporukka kotiinpäin lähdössä. Korvat rusetilla oleva otus takarivissä.

Viikonloppuna piipahdettiin myös koiraladulla, Usko veti Eeroa kierroksen aikaan 14 min. ja Ahkun kanssa tultiin perästä noin 9 minuuttia kärjen takana . Usko veti koko matkan reippaasti, hieno homma. Nyt vaan penteles tuli vesikeli, joten latu lienee mennyttä kalua kunnes uutta lunta saadaan. Tämä meri-ilmasto ei hyvä, ei hyvä...

Tänään alotetaan kelistä huolimatta Uskon kanssa agi AD:lla, eli ihanaa sisähallitreeniä luvassa. Lämppäämiset/jäähdyttelyt vähän huolettaa tuolla märällä jäätiköllä, mutta kait ne saadaan jotenkin hoidettua. Aivan mahtavaa kuitenkin päästä piiitkästä aikaa treeneihin!