Käytin Ahkua ja Uskoa yhtäaikaa pyörälenkillä. Ajoimme takametsän poluille, jossa laskin koirat vapaaksi. Pysyvät hyvin polulla, eivätkä hairahdu hajujen perään, kun pyörällä polkee. Kai ne jo tajuaa, kun kyseessä on lenkki eikä metsäretki.

Noh, tuli hiekkaisempi kohta polulla ja jouduin taluttamaan. Usko jäi jälkeen ja katsoin kohta, että mitä se meinaa. Jahas, täysi seisonta päällä viereiseen pusikkoon. Palasin takasin ja ihmettelin siinä, voisiko tuossa jotain olla. Hetken ihmettelyn jälkeen ukkometsolta petti hermo ja se lähti 15 metrin päästä meistä. Usko ei hievahtanutkaan! Kyllä oli hymy herkässä loppulenkin! Jotenkin minulla on aivan eri tason luotto tuohon koiraan, kuin aiemmin. Pennun tultua taloon luotto on vaan kasvanut.

Aivan mahtavaa muuten asua täällä, lintuja parin kilometrin päässä kotoa! Nyt on metsokin nähty tuolla, kaikkea muuta siellä kyllä on näkynyt. Yksi päivä oli kauriin jäljet, eikä edes kovin vanhat, koska koirat myöskin haistoivat ne. Hirviä on nähty pariinkin otteeseen. Toissa syksynä oli teerellä 10 poikasen pesua. Pyitä näkee jokaisena vuodenaikana...