En tiedä, mikä Uskoon meni yhtäkkiä, mutta ranne sillä oli auki. Mun mielestä meillä meni vielä kaiken lisäksi oikein hyvin... No leikki sikseen, huomasin vaan metsässä, että koiran vasemmassa ranteessa oli sentin pitkä ja syvä vekki. Sattumalta huomasin, koira ei itse merkannut asiaa kyllä mitenkään. Parin päivän saikku ainakin, vesihoito aamuin illoin ja potta päähän. Eiköhän se siitä. Tuuria oli, ettei ollut kuitenkaan syvempi, jänne siinä tuntui olevan melko lähellä.

Tuohon episodiin mennessä saimme aikaiseksi kaksi tyhjää tiedotusta, toisen pillillä ja toisen ihan oma-aloitteisesti. Nyt se teki sen niin, että kateissa olon jälkeen juoksi täysiä minua päin ja luulin, että tulee vaan luokse. Kohdalla teki täyskäännöksen ja juoksi takaisin, mistä tuli. Seurasin katseellani koiraa ja se juoksi 150 metriä ja suoraan vauhdista seisomaan! Taas olin varma, että lintu edestä löytyy, vaan ei löytynyt kuin vahva hajukenttä. Yksi guruistani, Pieni Mynsterimies, sanoi, että kun koira alkaa tiedottamaan, tulee tyhjiä alkuun helposti. Että älä välitä, anna koiran opiskella aihetta! No en tosiaan välitä, en ennen tätä kesää edes kuvitellut, että saan tuon koiran irtoamaan seisonnalta muualle kuin eteenpäin.