Pitkästä aikaa myös agipäivitystä kun pitkästä aikaa päästiin treenamaan. Kyllä sitä on ootettukin ja oli se kyllä taas niin kivaa

Tiistai on siis Uskon agipäivä, joka alkaa aamukahdeksalta Activella. Tällä kertaa treenit veti Mari ja radan sijasta harjoittelussa ns. uudet valssit. Niitä treenattiin hyppysuorakaiteella. Oleellista liikkeen jaksottaminen ja sulavuus, ja se, että ns. koko valssi tehdään koiran puoleisella kädellä (eli siis käänetään vastaseen) ennen ohjaavan käden vaihtoa. Ennakoivassa valssissa pysäytys ja rintamasuunnan kääntö ennen hyppyä, mutta edelleen ohjaus pysyy ns. koiran puoleisessa kädessä. Kun ihmisellä on kauhea pakkomielle rynniä esteelle ravisuttelemaan nyrkkejä, on tässä vielä treenaamista, mutta toisaalta yllättävän hyvältä tuntu ja veikkaan, että myös koiralle hyvä muutos kun ei tarvitse aina pysäyttää koiran liikerataa vaan ehkä joskus päästään jatkuvan sulavan liikkeen lopputulokseen??

Illalla stten treenattiin vielä KASsilla, tänä syksynä meitä kouluttaa agituomari Eeva-Liisa Pohjanen. Ryhmä vain on kovin iso (8 koirakkoa), joten aikaa per koira ei mitenkään valtavasti... Tehtiin alla olevaa pyörittelytreeniä:

Ideana oli tehdä noissa vierekkäisten hyppyjen pyörityksissä mahd. sulavaa linjaa ilman mitään kikkailuja (pyöritys siis koko ajan koiranpuoleisella kädellä). Rataan tutustuessa olin jokseenkin hyvällä asenteella, että ei tule onnistumaan Uskon kanssa (välistävetopaikat oli oikeesti kapeita), mutta yllättävästi se vain taipu! Välistävetoihin tein puolivalssin tapaset. Linjoihin sain vähän pyöreyttä, kun annoin koiralle enempi tilaa tehdä (pitäs nyt oppia pois tosta esteille tukkimisesta), mutta kyllä siellä niitä töksähdyksiäkin piisas. Kepit tein törkkäyksillä kun aattelin kulman olevan näin ykskaks vähän haastava. Ohjurithan meillä nykyään on, mutta haluaisin käydä rauhassa totuttamassa niihin muutaman kerran, ettei sitten kesken treeniä hämäänny kaveri. Kerran treenin aikana Uskolla meinasi lähteä lapasesta (tietty varmasti mun epäselkeen ohjauksen takia), mutta nyt koitin välittömästi kaiva itsestäni sisäisen mikon ja kertoa koiralle, että kilahduksia ei sallita. Mari piti just aamulla hyvän puheenvuoron siitä, kuinka koiran vain on kestettävä kaikki surkeat ohjaukset ilman kilahtamisia, se kuuluu tavallaan mun oikeuksiin ohjata myös huonosti ilman, että koiralla on siihen vastaansanomista No jokatapauksessa lyhyt sanominen hetkellisestä 'vapautumisesta' näytti tällä kertaa tehoavan.

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihanaa treenata Uskoa pitkästä aikaa ja Uskokin näytti viihtyvän ja vielä toimi suht. mallikkaasti!

Ahkun elämään kuuluu taas myös vähän aksaa (itseohjautuva ryhmä keskiviikkoisin, harjoitteet Ahkumaiseen tyyliin) ja huomenna alkaa tokoryhmä. Lisäksi Ahku on (taas) laihiksella, nyt kokeillaan erittäin vähän ruokaa ja enempi pellavansiemenlimaa -dieettiä Ja tietty liikuntoa. On se nyt perhana, jos siltä ei saa sitä kiloa karistettua!