...minä agilityohjaajana nimittäin. Kyllähän sitä ihmettelee miten se ei voi mennä jakeluun ja käydä laatuun vaikka kouluttaja miten koittaisi rautalangasta vääntää ja piirrellä rukseja. Kun ei toimi niin ei.

KAS:in koiratiistai siis jo tuttuun tapaan eilen (oikein hämmästyin kun huomasin sen olleen jo viides treenitiistai tälle syksylle, kyllä syksy etenee nopeasti). Nyt olen aika vakuuttunut siitä, että tuo kolmet treenit putkeen ei ole ollenkaan toimiva ratkaisu varsinkaan mulle itselleni. Tai ainakin treenien pitäisi olla juuri vastakkaisessa järjestyksessä, ns. eniten tsemppaamista vaativasta vähiten vaativaan. Nyt järjestys on toko, A agi, U agi. Uskon kanssa treenaminen vaatisi multa ihan täysiä voimavaroja ja keskittymistä ja tässä järjestelyssä tuntuu, etten saa ollenkaan kaikkea peliin ja joka treenin jälkeen harmittaa niin vietävästi. Alkaakohan vaikuttaa koiraankin, että treenataan suunnilleen itkun kanssa? Kun kait tämän pitäisi kuitenkin olla sellaista hauskaa harrastamista molemmille ;D Mutta koetetaan nyt tämä syyskausi rämpiä tällä. Tiedänpähän vastaisuudessa, etten enää ota vastaavaa ohjelmaa.

Mutta hieman eilisen treenin eritelyjä.

TOKO A & U

Tehtiin aluksi luoksepäästävyys, joka Ahkulle perinteisesti tosi vaikeaa. Oli kohtullisesti, vaikkakin ylipäätään pyöri koko ajan kuin väkkärä (ylivireinen tila taas vaihteeksi kaverilla). Uskolla tämä ok.

Hyppyä kokeiltiin pitkästä aikaa (viimeksi toukokuussa) ja ihme ja kumma Ahku muisti melkein itse sen seisomaan jäämisen toiselle puolelle. Hyppy sinänsä meni hienosti, eli lähti hyppyyn tosi innokkaasti muutaman metrin päästäkin perusasennosta. Se seisominen paikallaan on sellainen jota en oikeen ole vielä edes yrittänyt opettaa, joten siinä voisi olla työstön paikka tälle syksylle (siis myös seisominen jäävänä liikkeenä). Ahkulla suuri taipumus stepata hulluna seisoessaan ja ei todellakaan kestä, että tulisin 'seisonnalle' sen viereen niin, ettei kääntyisi. Usko kokeili tokohyppyä ekaa kertaa Eeron kanssa ja meinasi välittömästi palata hypyn jälkeen takas Eeron luokse. Liekö agin vaikutusta? Hyppää sinänsä innolla ja hienosti, siinä ei ongelmaa.

Lisäksi otettiin seuraamista ja seurauksesta maahanmenoa ns. liikkuroituna. Uskolla sujui hyvin, joskin maahanmeno voisi olla räväkämpikin. Mutta kontakti seuraamisessa on mennyt eteenpäin selvästi. Ahku piti myös hyvin ja kiinteästi kontaktin ja paikka ok, mutta asento aukeaa sen 10 cm takapäästä. Tämän asian kanssa en oikeen tiedä miten suhtautua. Tavallaan jos ei kuitenkaan mitä tokouraa olla rakentamassa niin aivan sama, kunhan kontakti pelaa ;) Mietin, että vaatii aivan älyttömän määrän työtä saada tuo 10 cm suoristumaan suhteessa siitä saatavaan hyötyyn koiran kokonaistoiminnan ja meidän elämän kannalta. Kun tiedän, että olen itse tuon asennon työstänyt kolmessa vuodessa palkkaamalla oikeasta kädestä... HIENOSTI ;D Poisopettaminen kestää siis vähintään vastaavan ajan? Ehkä mieluummin käytän ko. treeniefortin johonkin muuhun asiaan? No, kahtellaan... Maahanmenoa seurauksesta koetin ilman apuja, vähän tulee perään eli vielä lisää treeniä käsiavulla.
 
AGI

Ahkun agissa mentiin 'hyppysuorakulmiota', jossa kolme hyppyä sivuilla ja yhdet päissä. Tässä tehtiin välistävetoja koko matkalla. Ajattelin jo, että jee, pääsen kunnolla treenaamaan välistävetoliikettä hitaalla koiralla, mutta Ahku menikin koko homman oikein ja sujuvasti heti eka yrityksellä enkä oikeen ees kerinnyt sisäistää mitä itse siinä tein. Koska koiria on niin paljon niin ko. treeni oli meidän osalta sitten siinä :) Toisena (itsenäisenä) harkkana oli ratapätkä, jossa keinu, putki ja kolme hyppyä, joissa takaaleikkaus. Ensin A teki hirveellä innolla hullun lentokeinun, AUTS! Sitten muisti, mikä on homman nimi ja meni ihan sievästi. Takaaleikkaus ei edelleenkään onnistunut (yllätys, kun ei olla sitä irtoamista nyt tässä viikossa treenattu...).

Uskon agissa myös itsenäinen ratapätkä, jossa hyppyjä, putki ja keinu. Aluksi Usko irtosi putkelle useampaan otteseen monta kertaa ihan itsenäisesti :) Aivan järjetön vauhti taas päällä. Keinu meni samaa rataa kuin A:lla, joskaan ei ihan niin paha lentokeinu, mutta kumminkin. Ovat siis unohtaneet koko höskän molemmat. Jonkinlaisen tahkoamisen jälkeen sain hypyt ja putki -osuuden ohjautumaan suht mukavasti (keinu jätettiin suosiolla odottamaan yksittäistä treenausta ilman vauhtia).

Varsinaisella radalla oli putki/A ansa, jossa sain todeta Uskolla olevan aivan kauhean hingun A:lle. Sain tosiaan ohjata ja käskyttää kunnolla, ennen kuin valitsi putken. A mentiin erikseen, pysähtyi ok, tosin varmistelin tiukalla käsiohjauksella. Sitten olikin murheenkryyni, eli kolmen hypyn 'surffaus' / takaaleikkaus pätkä, mitä en saanut menemään en sitten millään. Ei mitään järkeä! Ei siitä sen enempää. Lopuksi vielä kepit erikseen, joissa sain todeta, että U hakee kyllä aloituksen itse suht helposta kulmasta ja etenee loppuun asti vaikka jään taakse. Eli varmaan useiten minä ohjauksella sössin tuonkin esteen suorituksen ;)

Kokonaisudessaan Usko toimi taas hienosti juuri kuten ohjasin ja oli itseasiassa yllättävän rauhallinen (ei tarkoita vauhtia radalla vaan muuta hökeltämistä). Rauhallisin treeni tälle syksylle vaikka oltiin treenin viimeinen koirakko ja päästiin vuoroon vasta 21 jälkeen. Autossa odotuttaminen ja seurautukset ym. ennen omaa vuoroa ilmeisen ok. Jos vaan itse edistyisin edes hieman, nyt koira joutuu kärsimään liikaa surkeasta ohjaajasta.

Mutta agikuviot jäänee nyt pariksi kuukaudeksi aika vähälle, sillä tänäänhän se alkaa, KANALINNUSTUS! Päivä ei taas voisi olla kauniimpi ja illalla suunnataan metsään. Erään Oululaisen legendaarisenkin kanakoiramiehen sanoin saadaan toivottavasti sitä parasta treeniä nuorelle koiralle, eli tipua kenttään ;)