Olin tässä juuri muutamana päivänä erityisesti mietiskellyt, kuinka mukavaa on Ahkun kanssa nykyään kuljeksia takametässä kun se pitää niin hyvin yhteyttä ja lähestulkoon pyörii jaloissa (ainakin Ahkun mittapuulla). Ihan kuin Ahku ois arvannut mun ajatukset ja päättänyt antaa pienen muistutuksen, sellaisen hämmentävän katoamistempun teki tänään! Kääntyi väärälle uralle ja oli niin kauan kateissa, että ehdin jo melkeen hälyttää etsintäkoirapartion paikalle . Sieltähän se Ahku kuitenkin pölähti jostain metsän siimeksestä esiin, eikä sillä tietenkään mitään hätää. Että näin. 

Tokoilemassa käytiin illalla, tehtiin noutoa ja kaukoja (vaikka ei ne nyt meidän koirien kohdalla niin kaukoja vielä ole...).

Huomenna sitten aamusta startataan suuntana Nellim . Viikko pilkkimistä, hiihtämistä ja täydellistä rentoilua kaikille (mitä nyt Usko saattaa joutua hommiin eli treenaamaan hakua ja pysähtymistä, mutta siitähän se vaan nauttii). Muutama kuva Nellimistä viime hiihtolomalta:

Pilkillä

Kahvin keitossa

Koko päivän ulkoiltua on kiva ottaa tirsat saunaa ja ruokaa ootellessa.

Ja oli Ahkukin toki matkassa, mutta Ahkuhan ei  oman arvonsa tuntevana aitona metsälapinkoirana kaikenlaisiin hömpötyksiin suostu vaan ulkee omia polkujaan. Usko sen sijaan, no, Usko on Usko  Ja aina ihan mielissään.