Lauantai, vapaapäivä ja aurinkoinen pakkaskeli. Loistava päivä tehdä koirille jälkiä. Aatoksissa oli verijäljen tekeminen ainakin Uskolle, sillä olisihan se näppärää jos metsäkoira olisi tarpeen tullen myös osaava haavoittuneen riistan jäljestäjä. Ei vaan oltu mietitty kaikkea ihan loppuun asti, kun kaupassa tajuttiin että aivan, pakasteverihän on juurikin jäässä...  Noo, kun kaiken säädön jälkeen päästiin takametsään pelipaikoille, niin päädyttiin tekemään Uskolle makkarajälki ja Ahkulle ihan vaan ihmisjälki. Jäljet sai vanheta noin tunnin verran.

Usko oli jäljellä ensimmäistä kertaa ja ehkä ois ollut hyvä tehdä joku suunnitelma miten koiralle opetetaan mitä se jäljestys tarkottaa... Nyt Usko luuli olevansa perus mettätreeneissä, jossa kaikenlaista yllättävää voi sattua ;D Eli tähyili tarkkaavaisena ympäristöä ja tapaili seisontoja tuon tuosta. Jäljen opettamiseen pitää tehdä Uskolle joku suunnitelma ja alottaa jostain helpommasta ja ehkä vain tehdä sitä pelkkää verijälkeä.

Usko valmistautumassa jäljelle. Sain jopa yks ilta aikaseksi askarrella merkkejä Eeron turvaliivistä ja pyykkipojista :)


Ahku ei saanut nostettua jälkeä mettätieltä, ohi mentiin, muta palasin takasin päin tienviertä mettää pitkin niin johan nousi jälki hienosti! Ja muisti hyvin homman vaikka piiitkä aika edelliskerroista, jäljesti vauhdikkaasti mutta tarkasti. Ja pysähtyi epäröimättä palkkapurkille. Hyvä Ahku!!

Ahkulla oli muutenkin hyvä vire kun vähän tokoilin sen kanssa ennen jälkeä, tehtiin liikkeestä maahanmenoa (oli hyvät), liikkeestä seisomista 'käsimakkara' -avulla ja paikallamakuuta (ootin niin kauan, että hiljenee, jolloin palasin koiran luokse ja kehut).

Sitten niihin tyhmyyksiin. Usko on ollut koko viikon kuin tulisilla hiilillä. Näyttää kuin koiran sisällä olisi sata superpalloa viritettyinä pongahtamaan joka suuntaan. Uskohan yleensäkin osallistuu kaikkeen, mutta viikon ajan se on todellakin osallistunut ihan kaikkeen :) Koiran olemus ihan huuta liikuntaa ja tekemistä. Niinpä jäljestyksien päälle tuumailtiin, että voiko olla kovin paljoa haittaa, jos Usko ihan hetken tässä juoksee. Aateltiin jotenkin, että se kiitää siinä mettätiellä pari kierrosta. No sehän otti vapaaksi päästyään välittömästi jonkun hajun ja paineli ryteikköön näkymättömiin. Eikä reagoinut vihellykseen tuon taivaallista. Pilliäkään ei tietty ollu mukana. Siinä sitten vaan seisottiin tyhmänä ja ihmeteltiin tilannetta. Tulihan se takas sitten noin viiden minuutin päästä ja tassu tietty sivuilta auki. Tuli taas muistutus siitä, että koirien suhteen ei pidä mitään päätöksiä tehdä säälistä.

Illalla vielä kunnon painia luvassa koirille kun Alli & co. tulee kylään :D