Alkaa sitten tämän vuoden treenaukset olla paketissa, vaikka vuotta vielä toki jäljellä onkin. AD:n viimoiset treenit kuitenkin tällä viikolla ja pakkastilanne vaikuttaa siltä, että omatoimitreenailutkin jäänee vähäiseksi. No, onneksi vähän niin kuin huipennukseksi päästään vielä Uskon kanssa ensi viikon perjantaina E. Jänesniemen koulutukseen Activen hallille 
Sitä innolla odotellessa.
Sitten onkin piiiitkäää treenitaukoa luvassa, kun olen kevään Mikkelissä. Koitan kyllä järjestää itselleni Mikkeliin jonkinlaisen omatoimitreenioption, jotta edes jotain hitusia pystyttäisiin pitämään yllä. Mutta katsotaan kuinka käy. Harmilliseen paikkaan vaan ylipitkä tauko osuu, kun juuri jotkin palaset alkaneet tänä syksynä loksua paikoilleen ja Uskon kanssa treenaaminen (ja kisaaminen) käynyt aikas mukavaksi!
Seinäjoella käytiin kisaamassa 3 starttia viikko sitten ja paikkaa ja järjestelyjä ei voi kyllä muuta kuin kehua. Paljon. Ehdottomasti tulevaisuudessakin aion yrittää päästä tuonne kisailemaan jos vain mahdollista. Kahdella kunnon kentällä lämpimässä hallissa, hyvät tilat odotella koiran kanssa omaa vuoroa & verrytellä sekä loistavasti toimivat kisajärjestelyt: jatkuvasti oltiin sallitut 30 min. edellä aikataulusta.
Uskokin on sen verran tynnyrissä kasvatettu, että oli myös hyvä tilaisuus totuttaa sitä pidempään oleskeluun kisapaikalla, jossa oli paljon koiria ja taustamusiikit ison maailman malliin 
Hilseethän siinä pukkasi jossain vaiheessa, mutta päivän kuluessa alkoi Usko jo ihan tosissaan rentoutumaankin. Se kyllä näin jälkeenpäin ihmetyttää, että miksei tajuttu hyödyntää Helsingin tarjoamia mahdollisuuksia, kun siellä Uskon pentuaika asuttiin? Ahkun kanssa kyllä kuljin kylillä ja ratikoilla ja busseilla, mutta Uskon kokemukseksi tsadista jäi lähinnä Keskuspuisto, Rajasaari ja Sipoon koirametsä. Jotenkin sitä ajatteli silloin metsästyskoiran elämää putkinäköisesti. No, aina oppii.
Itse kisoista: kolme hyvää rataa, mutta ei vaan sitä viimistä nousunollaa kuitenkaan. Tämmöstä tämä on. Eka startissa jätin ehkä U:n liian lähelle estettä ja samoin oltiin juuri tultu halliin (kun tosiaan aikataulu oli sen 30 min. edellä), joten koira oli ehkä vielä aika pihalla meiningeistä ja alustasta. Oli mikä oli, niin U tiputti ekan riman ja siitä taidettiin molemmat niin yllättyä, että U tuli seuraavastakin hypystä ohi. No, sitten loppurata puhtaasti.
Toinen rata hyppäri, josta nolla. Muutama pitkä käännös, mutta muuten mun mielestä aika onnistunut rata.
Kolmas rata taas agi, ja ihan loppuvaiheessa (puhdas rata alla) U bongas muurilla hypätessään rankkupilkun (maalattu alustana olleeseen jalkapallokenttään) ja kävi tetysti tarkistamassa ko. namikipon, jonka jälkeen ajautui pois linjalta ja siitä kielto. Tää taas osottanee, että Usko ei ainakaan vielä ymmärrä kisan ja treenin eroa, mikä on tietysti tavallaan myös hyvä.
Täytyy vaan käydä niin paljon eri paikoissa kisaamassa, että koira tottuu kaikkeen, kuten tuollaisiinkin pilkkuihin 
Tuomarina oli Anders Virtanen ja radat, etenkin hyppäri, tosi kivoja. Eli jotain ohjauksiakin piti miettiä.
Agin lisäksi viikonloppuun Etelä- Pohjanmaalla kuului paljon metsäilyä ja Uskolla myös pelloilla juoksua, mukavaa.
Kommentit