Kaikki oli pitkään jäissä, sormet, tassut, treenit ja blogiin kirjaus. Kun pakkaset sitten reilu viikko takaperin hellitti, koitettiin ottaa pitkää taukoa vähän takasin, Uskon kanssa varsinkin. Ehdittin agittaa neljästi ja tokoilla kerran, kunnes koitti perjantai ja Usko sai vihdoin luopua sukukalleuksistaan . Tämän myötä Usko siirtyi taas kahden viikon treenitauolle hihnalenkitykseen. Niin hyvä fiilis jäi kuitenkin illasta ennen leikkausta AD:n treeneistä, että kovasti jo odotan mahdollisuutta päästä takas reenien pariin. Activen uusi halli on suuri ja hieno ja pohja tuntuu tosi mukavalta. Joka toinen viikko treenataan isommalla puolella rataa ja joka toinen viikko pienenmmällä puolella tekniikoita. Kuulostaa erinomaiselta. Taas.

Meillä oli ensin vuorossa ratatreeni ja Usko toimi mielestäni yllättävän mukavasti. Uusi tila ja uusi häiriö (verhon toisella puolella toinen porukka treenaamassa) ei tuntunut aiheuttavan erityistä levottomuutta. 

Ahkun kanssa käytiin viime viikolla osteopaatilla ja kovasti jumissa oli sen lavat. Ahku sai myös oman hienon BonT loimensa, mutta näinköhän tuli hankittua helmiä sioille. Loimen kun lykkää päälle, niin ystäväinen ei pysty muuta kun seisomaan hiljaa paikoillaan (useamman tunnin, kokeilin olla luovuttamatta, mutta ilmeisesti parikolme tuntia pystyy huojumaan helposti). Hmmm.  Torstaina sitten Ahkun kanssa KASSin agissa käytiin toteamassa, että kyllä se vaan steppaa hyppyjä hoidoista huolimatta . Himppasen oon alkanut menettämään toivoa, että siitä ikinä kisakuntoista tulee. No, harrastellaan sitten vain rennoin rantein, mikäpä se siinä. 

Uskolta otettiin kastroinnin yhteydessä myös lonkkakuvat ja ensikatsauksella ei ihan priimaa, mutta kuitenkin täysin harrastamisen kestävät , mikä tietenkin se ainut oleellinen asia. Katsotaan mitä kennelliiton lääkärit sanoo.