Nysse alako! Jatkuva pieni väsymys edellisestä reissusta ja silti polte päästä jo seuraavalle. Kyyhkyjä kävin katsomassa jo aikaisemmin, mutta eipä niitä täällä niin ole, kun ei ole peltoa mihin mennä. Sorsastuksen aloitus vietettiin merellä, yövyttiin saaressa Usko mukana. Mentiin jo edellisenä päivänä ja tehtiin edellisvuodelta pakkaseen jääneistä linnuista rosvopaistia. Oli muuten ehkä parasta riistaa, mitä olen koskaan syönyt! Uskomattoman hyvää mutta heleppoo valmistaa. 

Ei ehditty Uskon kanssa olemaan alotuksessa kuin pari tuntia ja sinä aikana ammuttiin ohi monista taveista ja hukattiin monta nopeaa tilannetta kun katsottiin väärään suuntaan. Nooh, eipä tuo haittaa, Uskolle tuli pari noutoa vedestä ja kolme raanalinnun etsimistä maista, saipahan poika vähän tekemistä. Noudatin muuten Iisillä yhtä lämmintä tavia, toi se sen suoraan käteen hyvällä otteella

Iisin kanssa ollaan käyty metsäilemässä ja ainahan se sieltä jonkun teeripoikueen löytää! Mahtavaa olla tuon pikkukoiran kanssa metsässä kun ei tarvi jännittää mitään sähläyksiä. On niin tolokku koira mettähommassa ainakin tällä hetkellä, että voi antaa opiskella aihetta ihan huoletta. Ja pitää isännästä huolta, se on niin hienoa! Kolinapurkki ja pilli on toki koko ajan valmiina, jos meinaa mennä väärille urille. 

Tämän aamunen tilanne oli aika tyypillinen Iisin tän hetkiselle kehitystasolle. Käveltiin metsässä ja pidettiin välillä taukoja. Iisi alkoi pysähtelemään, onkohan sillä hajua? Hakeuduin koiran vierelle ja kohta lähti mettopoikue edestä! Emokoppelo lensi Iisin edestä muutaman metrin päästä sivuttain, puhalsin pilliin ja Iisi pysyy rauhassa paikallaan. Siitä sitten koira kutsulla luokse ja hirveät kehut! Ei varsinaisesti vielä seisonut, mutta nyt alkoi olla vähän sellaista tapailua, että eiköhän tuo tänä syksynä jo lintua seiso! Tällainen kutina ainakin on. Mutta kirjotellaan jahtihommista lisää, kun päästään kunnolla vauhtiin. Kuviakin tulee, nyt on ollut kamera pois matkasta.