Iisillä on ollut noudossa hirmuinen omimisvimma. Se on pistänyt tähän saakka noutolinnun tuomisen isännälle täysin lekkeriksi. En ole stressannut asiasta, koska olen ollut täysin vakuuttunut, että noudon nyt kouluttaa vaikka naapurin marsulle... Asia kävi kuitenkin vaivaamaan, kun viikko sitten pentupäivillä muut koirat kantelivat linnut omistajilleen, mutta Iisi leikki sitä hevosenleikkiään, eikä tuonut. Kasvattaja teki hommaan stopin ja puuttui koiran kikkailuun kolinapurkilla. Heti tämän jälkeen lintu tuli käteen.

Arvasin, että purkin vaikutus ei jää yhdellä kertaa pysyväksi ja niin lähdin viime viikolla laittamaan noutoa parempaan malliin. Käytin kolinapurkkia heittämällä ensin luoksetulokutsun huomioimattomuuteen. Sitten mietin, mikä on sillä rajalla oleva esine, minkä Iisi mieluummin omii, kuin tuo. Lintuhan oli tässä vaiheessa vielä liian vaikea pala. Päädyin kanidamiin. Sillä sitten leikkiä ja heitto, jonka perään koira sai heti mennä. Eihän se meinannut sitä tuoda, joten heläytin purkkia. Kas kummaa, kanidami tulikin käteen! Parin toiston jälkeen siirryin seuraavalle tasolle, otin noutokohteeksi linnun siiven. Sama juttu, ei tuonut aluksi, mutta purkin avustuksella siipi alkoi tulla käteen. Se treeni oli siinä. 

Seuraavaksi otin variksen, tavin ja isokoskelon pakkasesta ja annoin koiran tutustua niihin aluksi hihnassa, sitten vapaana parin päivän aikana. Linnut olivat vierekkäin ja Iisi pitkän haistelun jälkeen nosti variksen ensimmäisenä. Kehuin ja otin linnun pois. Sitten nousi tavi. Samat manööverit ja viimein myös koskelonttia otettiin höyhenistä kiinni ja raahattiin petille.

Kolmannessa vaiheessa kävin viemässä samat linnut takapihalle niin, ettei koira viemistä nähnyt. Päästin sitten Iisin muina koirina ulos. Taas samat haistelut ja sitten nousi taas ensimmäisenä varis ja Iisi yritti alkaa leikkimään sillä. Pieni kolinapurkin heläytys ja koira toi linnun minulle mutta pudotti jalkoihin. En välittänyt siitä vaan otin linnun pois. tavaksi tulleen järjestyksen mukaan seuraavaksi nousi tavi. Sama juttu, jalkoihin tippui. Koskelonttikin raahattiin lopulta pitkän tutkiskelun päätteeksi höyhenistä pois.

Otin koskelontin ja tavin pois ja kävin viemässä pelkän variksen nurtsille. Tulos näkyy seuraavasta kuvasarjasta:

Elikkä viikon (neljän päivän) treenillä variksen nouto kuntoon! :)

Ei todellakaan paha! Pari toistoa ja lintu kyllä tuli joka kerta mulle, vaikka ote ei aina ollut kovin hyvä ja koira pudotteli välillä lintua. Pääpiirteissään kuitenkin kokonainen suoritus, jota hain. Muutaman onnistumisen jälkeen tein saman taville ja ehkä pienuudesta johtuen otekin alkoi olla parempi:

Tavis kannossa.

Muutaman toiston jälkeen lopetimme, en viitsinyt enää kiusata koskelontilla kun se on vähän itsestäkin inhottava. En tiedän miksi, kaunis lintu ku mikä. Seuraavana vaikeusasteena pidän meidän tapauksessa kanalintua, ensin kylmää ja sitten lämmintä. Siinäpä se sitten on, nouto viimeistelyjä vaille valmis! Ja koirahan on tosiaan vasta se 4 kk...