Oikein hyvä metsätreeni saatiin Uskon kanssa aikaiseksi. Löysät juostiin jo tiellä pois. Sitten kun laitoin koiran hakuun, todistin seuraavanlaisen tapahtumaketjun. Koira seisahtui melkein heti. Purki ja lähti juoksemaan kunnes jäi seisomaan. Jäin paikalleni ja odotin vain hetken, kun Usko teki U-käännöksen ja tuli luokseni, kiepsahti edessäni ja painui takaisin seisomaan vähän kauemmas äskeisestä paikasta. Mitäs se tämä oikein on, ajattelin ja latasin haulikon ja painelin seisonnalle. Joku lintu sieltä pusikosta lähti, pienempi kuin teeri, epäilen pyytä. En nähnyt kunnolla, mutta ei tuolla koiralla ole ollut tapana pikkulintujakaan seisoa. No, koira lähti samalla kun lintukin, karjaisin EI ja TÄNNE ja Uskohan totteli!

Kohta pääsimme suolle, missä viimeksi Usko pöllyytteli riekkoja. Tapahtui perushäviäminen. Kyllä se vaan äkkiä ehtii kauas tuo nelijalkainen! Käpsyttelin paikalle, missä koiran viimeksi näin ja jäin odottamaan. Melkein kymppiminsa odottelua ja Usko tuli jälkiäni pitkin 20 metrin päähän minusta jotenkin huolestuneen näköisenä. Nämä tilanteet katsotaan loppuun asti kaikki! Vaan ei tullut valmista, menimme koiran kanssa liinassa varmaan 400 metriä, hajua oli kovastikin, mutta lintuja ei. Laitoin koiran uudetaan hakuun. Kohta näin tällaisen näyn:

Metsää ja paikallaan oleva punainen liivi. Ihanan sykähdyttävä näky!

Sain koiran tuosta pillillä luokse ja laitoin liinaan, mutta tänään ei liinajutut onnistunut. Kovasti oli hajua koiran edessä, mutta lintua ei saatu ylös. Tuo liinan kanssa puljaaminen on kyllä niin hidasta hommaa, että raavaampi lintu helposti juoksee alta pois. No, jatkoimme matkaa. Puolen tunnin päästä sydämessä läikähti jälleen:

Siinä taas metsää ja punainen liivi pilkottaa!

Yhden asian näistä kuvista huomaa. Olen pidentänyt pillitiedotusmatkaa pikkuhiljaa. Nyt ollaan tuollaisessa etäisyydessä. Ainakin pilli vielä kuuluu! Kaveri kyllä sanoi, että jos koiralla on yhtään oma-aloitteisen tiedottamisen vinkeitä, niinkuin Uskolla on, pitäisi se pilli työntää johonkin ruumiinaukkoon, joka on yleensä piilossa. Ainakin vielä käytän pilliä siihen oikeaan tarkoitukseen. Sain tuostakin koiran pois noin minuutin pillityksen jälkeen. Olin aivan varma, että edestä löytyy lintu, niin tiukasti koira seisoi ja niin vakavasti lähdettiin etenemään! Aivan rintakehä maata hipoen ja nihkeästi jätti seisontapaikan, jätti kuitenkin kun käskin. Vaan emme me tuostakaan lintua löytänyt, hajua oli isolla alalla, mutta ei siiveniskuja.

Vaikka ei tänään ihan kunnon lintukontakteihin päästy, olen erittäin tyytyväinen päivän saldoon. Usko oli koko ajan yhteistyömoodissa ja piti minusta huolta. Tuli sellainen olo, että me olemme täällä yhdessä ja teemme yhteisiä töitä. Se palkitsee, kun tuon koiran kohdalla on niitä toisiakin kokemuksia eletty.