Koirat pääsivät tänään mukaan koululaisten kanssa luontoretkelle. Laavulla paisteltiin makkaraa ja 40 neljäsluokkalaista vuorotellen siedättivät Iisiä ja vanhempiakin koiria lapsiin ja käsittelyyn. Olen kyllä tyytyväinen päivään, kaikki kolme koiraa olivat vapaana koko sen kolme tuntia, mitä laavulla touhusin. Iisi jopa pisti nukkumaan jossain vaiheessa ja aivan oma-aloitteisesti!  Ei muita ongelmia, kuin että yksi A. Ahkulainen on sellainen makkarakrokotiili, ettei sitä mikään pidättele... ken makkaran tiputti, Ahku sen heti hävitti!

Eikä siinä vielä kaikki. Illalla kävimme metsässä kävelemässä kaikkien koirien kanssa ja palkkasimme Iisiä kontaktista. Iisi kunnostautui syömällä pavosen heskaa niin paljon, että maha näyttää marsun mahalta . Ollaan käyty Iisin kanssa myös ilman muita koiria metsässä ja kyllä on tyttö niin nätisti kontaktissa, ettei siltä ainakaan karkuun pääse... tuleeko saappaankiillottaja? Enpä usko.

Koulutusfilosofia tämän uutukaisen kohdalla on se, että ensin treenataan kontakti ja yhteistyö, myöhemmin opetellaan sirkustemput. Esimerkiksi yhtään käskyä ei kaverilla vielä ole. No toki pilliä käytetään ja sanotaan tänne, kun koira juoksee kohti.  Pääpaino on kuitenkin siinä, että kun ihmisten kanssa pelataan, on se kaikkein parasta ja mahtavinta, mitä koira tietää. Riippumatta siitä, ollaanko metällä vai jossain muualla. Sen kun nyt pentuna saisi iskostettua koiran päähän, se tuskin sieltä koskaan pysyvästi häviää.

Kuvia ei tältä päivältä ole, höh. Kamera oli kyllä laavulla mukana, mutta oli siinä sellainen katsominen, ettei tullut mieleenkään kameraa esille kaivaa.