Tuossa mietittiin, että mitäpä ollaan treenattu. No kontaktia. Pikkukoira ei vieläkään tiedä maahan ja istu käskyjen eroa, mutta ei olla annettu sen haitata, kunhan kontakti on hyvä ja koira yrittää tehdä ohjaajan mieliksi jotain. Maahanmenoa Iisi alkoi tarjoamaan aivan itse, kun aloin käyttämään pilliä pysähtymistreeneissä...  No senhän minä tietenkin hyväksyin ja olen sitä vahvistanut naksuttimella. Nyt Iisi menee maahan aina, jos esimerkiksi pysähdytään lenkillä... vaikeuttaa ehkä pysymistä istumisessa, mutta ei haittaa yhtään. Maahanmeno on nyt mukava juttu!

Lisäksi ollaan yritetty mahdollisuuksien rajoissa tutustua eri paikkoihin ja asioihin. Metsälenkkejä ollaan tehty myös ja passitreeniä. On vain niin älyttömän kuumat kelit, ettei pikkukoira jaksa kovinkaan kauan. Anna on treenannut lisäksi keppien ja kontaktien alkeita. Kontaktin treenauksesta on alkanut olemaan myös hyötyä esimerkiksi metsälenkeillä. Koiralle on alkanut tulemaan vauhtia aivan toiseen malliin ja etäisyydet ohjaajasta kasvanut metsämaastossakin. Jos minua ei näy, Iisi tulee kyllä heti etsimään että mihin se meni!  

Nojoo, ollaan treenattu vielä pysähtymistä melko tiiviisti. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vapaana ollessa pystyn heittämään muovipussiriekkoa koiran yli ja pillillä pysähtyy, useimmiten menee maahan. Toimii noin 15 metrin säteellä ohjaajasta. Toisaalta en ole kauempaa yrittänytkään. Seuraavana vaiheena yritän yhdistää pelkän lentävän esineen tai linnun pysähtymiseen. 

Pannaas joku kuva.

Hepat ei oo kyllä kovin kivoja Iisin mielestä. Rauhottu kuitenkin tällä viisiin.

Kontaktitreenausta kun ihmiset syöttää sorsia ja puluja. Toimii yllättävän hyvin. Tuosta kun sanoo että katoppas tonne, niin koira alkaa vaanimaan lintuja!  

Vai ei koirat näe värejä? Ruskeankirjava Iisi on ruskeella koirapetillä ja mustankirjava vaipanvaihtotukikoira Usko on valinnut petikseen vessan mustan maton.