On olemassa seurakoiria, käyttökoiria ja ravistettavaennenkäyttöäkoiria. Vintiläntuulen poika taitaa valitettavasti kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Eniten tietysti ärsyttää kaikki, mutta myös se, etten osaa Uskosta etukäteen nähdä millainen se tulee starttiin vietäessä olemaan. Eilen Activen treenit ja Usko lämpätty noin puolen tunnin vetojuoksulla. Vuoroa odotellessa rauhallinen kaveri, en nyt juuri ottanut mitään tokoilua tms. siinä odottaessa, kun se ei edellisellä kerrallakaan toiminut. Oman vuoron koittaessa koiran istahtaessa starttiin alkoi aivan järjetön älämölö Sitten en saanut koiraa irtoamaan starttihypyn jälkeiseen putkeen millään, mikä tuntui aika oudolta. Mutta U vaan roiskas joka kerta suoraa edessä olevan pituuden, tein mitä tahansa. Taktiikan vaihto ja päästiin etenemään, mutta aivan hirveää meininkiä, taas sellasta korvat läpsyen aivottomana menoa, kepeistä sisään mistä sattuu, pöydästä yli, kontaktit pitkiksi, kurvit suoriksi jne. jne.  Tässä vaiheessa kouluttajana ollut Mikko kyseli mahdollisuudesta antaa hieman palautetta koiralle. Vähän emmin, että mun räyhääminen saattaa vaan lisätä kierroksia, jolloin Mikko sitten demonstroi mulle mitä palautetta itse antaisi. Usko, joka tässä kohtaa odotteli mun vieressä, reagoikin silmin nähden Mikkoon, joka ei siis edes kohdistanut toimintaansa koiralle. Mutta korvat taakse ja häntää koipien väliin, katsetta kulmien alta ja väistö takavasemmalle. Ja simsalabim, käsisissä ihan eri koira kun jatkettiin Nyt ei mitään ongelmaa keppien sisäänmenossa, kontaktien otossa tai edes pöydässä, josta vaan oon aatellu ettei koira siihen kykene, siis olemaan liukumatta yli. Kun vähän myöhemmin saatiin mennä vielä koko rata (25 estettä), niin hienoa keskittynyttä työtä Uskolta ja lähes puhdasta rataa, mitä nyt yksi rima tuli alas ja ihan radan lopussa ollut A pitkäksi, mutta tämänkin koira heti korjasi itse, ei siis mitään aivotonta räiskimistä enää.

Oli kyllä terveellistä nähdä, että Usko reagoi noin aika lieväänkin palautteeseen, kun vain palautteen antajalla on auktoriteettia. Jäin miettimään, onko Usko nämä kaksi viimistä treenikertaa yrittänyt pitää agilityn sellasena viimisenä kontrollivapaana vyöhykkeenä, kun sen elämä muuten on muuttunut melko paljon hallitummaksi (testannut mua, kuka siellä kentällä vie ja ketä). No, nyt loppuivat revittelyt myös agikentällä, aion se auktoriteetin itsestäni kaivaa sinnekin. Se ei edes voi olla yhtä hankalaa, kuin tuo kauniisti kävely -homma, eihän?

Jäähdyttelylenkki suoritettiin ravistettavaennenkäyttöäkoirien liian pehmeiden ohjaajien -tukiryhmässä