Jes jes jes! Ei tätä onnea varmaan tajua muut kuin toiset kanakoirailijat! Nyt on hyvä putki päällä, joka kerta löydetty lintuja, kun Uskon kanssa ollaan metsässä koluttu.

Hommahan meni näin. Löysät pois ja Ahkulaisen lenkitys metsäautotiellä hissukseen kävellen n.1,5 km. Sitten Ahku autoon ja Usko hakuun. Haku oli taas uskomaisen laajaa, mutta koira ei silti ollut paria minuuttia kauempaa kateissa. Kunnes se oli sen viisi minuuttia. Näin, mihin suuntaan koira hävisi, joten läksin pikkuhiljaa sinnepäin. Vaan mitään ei näkynyt. Odottelin. Kuulin, kuinka Usko tuli taakseni ja pisti maaten. Olisiko... "Usko tänne, onko asiaa?" Koirahan tuli, mutta ei sillä oikeen mitään asiaa tuntunut olevan. Lähti kuitenkin kolme kertaa samaan suuntaan kun otin luokse ja lähetin hakuun. Ei se ota jos ei anna, ajattelin ja seurasin koiraa. Kun Usko meni liian kauas, vihelsin pillillä maahan. Edelleenkään ei koiralla tuntunut olevan hajua, mutta suoraan se johonkin oli menossa. Kunnes tärähti:

Ja tuossahan näkyy metsää ja punainen liivi? Ei kovin ihmeellistä, mutta näkeehän siitä, että koira seisoo! Sattumaa tai ei, että koira toi minut tähän sen muutama sata metriä, nyt alkoi silti vielä henkien taisto. Parkkeerasin itseni tuohon ja päätin saada koiran luokse. Juttelin sille rauhallisesti (olen aiemmin todennut, että Usko pitää näin seisonnan paremmin). Usko otti yhden puolikkaan askeleen. Murahdin heti ja sanoin tiukasti "EI!". Pillitin, ei vaikutusta. Pillitin ehkä minuutin ja maanittelin sanallisestikin koiraa ja sehän jätti seisonnan ja siirtyi viisi metriä oikealle seisomaan samaan paikkaan... Nyt olin varma, että Usko siitä kohta tulee luokseni! Koira oli seisonut yhteensä ehkä muutaman minuutin tuohon mennessä. Ja sitten se tuli ja kiire sillä oli takaisin!

Laitoin koiran liinaan ja latasin haulikon, sitten lähdettiin. Usko jäi nyt tasan samaan paikkaan seisomaan, mistä viimeiseksi lähti. Kävelin eteenpäin ja sanoin jatka. Muutama metri kaatuneen puun yli ja siihen jäi. Kun pääsin itse koiran etupuolelle, lähti ukkoteeri viiden metrin päästä jaloistani! Pitkä vihellys pilliin ja PAM! Tein reikiä ilmaan 32 gramman verran ja Usko se istua möllöttää, kuin ei mitään!!!  Voi tätä onnea!

GPS:ään tuli kilometrejä ilman alkulenkkiä n.3km. Pois tullessa karkotimme myötätuuleen vielä yhden akkateeren, jolle hyvä pysähtymisharjoitus. Ennen tuota tiedotustilannetta oli myös seisonta, viidelle porolle... Porot lähtivät minua karkuun koparat naksuen ja mikäs se sielä viipotti perässä muu kuin Usko... Tuli suusta pari kertaa EI ja yksi kova ärräpää ja katso miten kävi, Usko kääntyi porojen perästä ja tuli mun luo! Näin sitä pitää, tuo koirahan on mulla kohta hanskassa.