Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee. Tämä osoite hiljenee ja blogi siirtyy osoitteeseen kirsusirkus.blogspot.com/ Siellä siis jatkuu laumamme elo. 

Kirjoitin pitkän, mutta turhan päivityksen ja niin vain tämä alusta jökkäs ja kaikki katosi. Muutenkin hankala käyttää ja muokkaaminen vaikeaa, kun ei tuota ohjelmointia ole tullut opiskeltua. Blogi siirtynee toiselle alustalle piakkoin. Stn.

Totesimme, että meillä menee hermot Iisin touhuihin jatkuvasti. Hihnassa kävelyyn, kotona rauhattomana pyörimiseen, vinkumiseen jne. Tämmöisiä juttuja on alkanut nyt esiintymään. Varmasti kyse on osaksi ikäkaudesta, mutta puhalsimme kuitenkin pelin poikki ja katsoimme peiliin: Ollaanko treenattu ja nimenomaan kehitystason mukaisia juttuja? Rehellinen vastaus oli, että eipä olla. Iisi on käynyt agilityssä ja metsässä ja jäällä ja jumpassa toisten koirien kanssa, mutta milloin viimeksi olemme keskittyneet pelkästään Iisiin yksin? Aina on muitakin koiria mukana ja se on ollut enemmän laumanhallintaa kuin yhden koiran sirkustemppuja. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olemme tässä parin päivän ajan testanneet kaiken sen, mitä olemme Iisille opettaneet. Iisi osaa ne ja tasan ne asiat. Ei enempää. Eikä se voi enempää osatakaan, koska emme ole enempää opettaneet. Tuumasta toimeen, seuraavassa vähän tämän hetkisiä ajatuksia eri osa-alueilta.

Rauhattomuus vähenee heti, kun teemme selkeästi jotain treeniä Iisin kanssa ja muuten olemme jämäkkiä olemisen kanssa, rauhatonta käveleskelemistä ei kotona sallita. Kolinapurkkia kun heläyttää, niin vinkuminen esimerkiksi ruokakuppia odottaessa loppuu, se on tehokas vehje edelleen. Hihnakäytös paranee heti, kun on naksutin ja namit mukana. Hihnakäytös on ollut todella hyvää noin nuorelle koiralle tähän asti, mutta nyt muutaman päivän ajan meininki on ollut jotain aivan tolkutonta. Koira säntää ja rimpuilee remmissä. Lisäksi huutaa, jos ei pääse irti, kun muut juoksevat vapaana. Tätä ei todellakaan haluta ja tämä pitää treenata kuntoon kesään mennessä.

Kokeilin kaikki pillikäskyt koiran ollessa vapaana ja heittelin samalla jotakin. Toimii kuin ajatus, tämä on pysynyt samanlaisena koko ajan, todella hyvä. Nouto damilla meni aivan pelleilyksi. Kun ärähdin asiasta, meni nouto vielä huonommaksi... Pidän parin viikon tauon koko hommasta ja aloitan uudessa kodissa selvästi monta pykälää alempaa taas noudon opettamisen. En oikein tiedä, kannattaako tuon kanssa pelleillä dameilla, koska ne tuntuvat olevan hankalampia kuin linnut. Lintujen kanssa ei ole ollut loppukesän jälkeen ongelmaa ja toi muutama viikko sitten riistatyön päätteeksi linnun suoraan käteen, että en ole kyllä edelleenkään huolissani asiasta, mutta treenata täytyy silti. Ja onhan se dameilla jotenkin kätevämpää, kun ei sitä koko ajan ole lintuja sulamassa jne.

Kontaktia kävin kokeilemassa kaupungin sorsanruokintapaikalla. Seuraavat kuvat kertonevat, miten meni.

Mikäpä tuossa. Yllättävän rauhallinen ja kontaktissa. Ottin hajut sorsista heti autolta ja hiipien mentiin rantaan ja kohta oltiin tuossa pisteessä. Kuvat puhelimella otettuja.

Elikkäs elikkäs... meininki on nyt se, että Iisin ikä tuo varmaan nyt esiintyvät haasteet elämiseen. Treenaamista pitää jatkaa, mutta ikätaso huomioon ottaen. Tarkoittaa sitä, että ei yritetä opettaa mitään uusia vaikeita asioita, vaan katsotaan, mitä koira nyt osaa ja siitä hivutetaan pykälää ylöspäin heti kun siltä tuntuu, että koira siihen kykenee.

Sitten siihen Uskon päähän. Koska Iisi ei osannut eilen käyttäytyä koko lauman metsälenkillä, vein sen autoon odottamaan vuoroaan ja lähdin Uskon kanssa ja perheen naisväki lähti Ahkun kanssa. Saavatpahan vanhemmat koiratkin vähän ekstrahuomiota. Otin Uskosta parit kuvat.

Hitto kun on mukava juosta kun se pieni riiviö ei oo koko ajan härkkimässä, ajattelee Usko!

Se Uskon jalo karkkarin pää. Sain mukavia kuvia Uskon päästä tuossa valossa, se on jotenkin niin musta, ettei siitä tahdo oikein kuvia saada.

Muutama vuosi kestää vielä, että Iisi on yhtä rauhallinen tapaus kuin tuo meidän Usko-poika. Metsällä asia on taas ihan eri, Usko on niin lapasesta usein, että Iisi tuskin pystyy siihen koskaan. Onneksi!

Eikun treenaamaan!

On niin ihanaa, että menee silmät kiinni.

Vauhtiveikkoja.

Hulluja ne on.

Päivitystä kuvien muodossa. Aurinko on paistellut ja pikku lenkkejä tehty. Riehuntaseurana kuvissa bourbonnaisinseisoja Päre. Ensimmäinen kolmen kuvan sarja kertoo koirille sattuvista jatkuvista pikku haavereista, mitä ei juuri tule huomanneeksi.

 

Ensin lankeaa Iisi. Päre löytää saman paikan. Kumpaakin naurattaa, ei käynyt kuinkaan.

Sitten muuten vaan hauskoja kuvia.

Uskolla ja Iisillä kaikki jalat ilmassa

Iisi painaa riemuissaan!

Iisillä aina yhtä tiukan näyköinen ilme. Johtuu ehkä vaaleista silmistä, tiedä häntä. Tai sitten se on vaan niin tiukka!

Lopuksi yritelmä ihan oikeasta hyvästä kuvasta. Tuossa olisi mielestäni kohdallaan tausta ja valo ja tarkennut, mutta koiran asento on huono. Pienestä kiinni!

Iisin väritys näkyy kerrankin!

Semmosta. Ahkusta ei kuvia saa kun se hiimailee missä sattuu ja silloin kun se on näkyvillä, kuvissa näkyy vain musta karvakasa. Eipä siinä, Ahku on sellainen. Uskosta kuvia siksi vähän, kun sekin tallaa omia polkujaan... taisi poika löytää viimeksi parit minkinloukut... onneksi oli kunnon suojaputket niissä.