Etelä-Suomen turnee heitetty ja muutaman päivän 'huoltotauolla' kotona.

Kaikenlaista tuli reissussa tehtyä ja koettua. Elina Jänesniemen kaksipäiväinen agikoulutus Turussa oli aivan erinomainen, kiitos taas Harrastaville Westeille järkkäämisestä! Elinalta saatiin paljon hyviä neuvoja ja mahtavaa treeniä, kunhan taas osaisi niitä soveltaa ja muistaisi treenata. Suurinpana reenattavana asiana lienee rintamasuunnat, jotka meinaa mennä aivan vinksalleen. Ja se liike... Mutta Usko oli ihme kyllä koko Turun treenien ajan asiallinen, myös kontaktit otettiin pääsääntöisesti sievästi. Ei mitään mouhijärviä siis  Ahkukin pääsi yhtenä päivänä vähän radalle ja treenikohteena oli sitten yllättäen varsinaisen agilityn sijaan motivointi . Mielenkiintoista. Ahku oli varmaan ihan että ei prkl, kaikkeen sitä joutuu...

Turussa käytiin myös katsastamassa meidän mahdollisen tulevan seisojan emää. Nyt sitten odotetaan jännityksellä tuolle kivalle koiruudelle juoksuja ja astutusta loppuvuodelle. Laumamme siis toivottavasti kasvaa keväällä 2011 lyhytkarvaisella saksanseisojalla! 

Turun jälkeen suunnattiin pääkaupunkiseudulle, jossa kävin Uskon kanssa vetäsemässä yhden mölliradan epiksissä. Radalla puomi ja A, joista A valui kahdesti (neljästä kerrasta) pitkäksi, joskin U koitti itse korjata valumista. Puomi sen sijaan bueno. Järkyttäväähän tuo A:n valuminen on, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen kun ihan vieraalla kentällä puomin ylösmeno ok ja koira koko ajan hyvin hanskassa (ei muita virheitä radalla, ei mouhiksia ).

Viikonloppuna käytiin kattomassa hienoja suoritteita agin SM-kisoissa Tikkurilassa ja sunnuntaina Usko pääsi vihdoin luonnetestiin Helsingissä. Toimintakyvyltään pieni, hieman pehmeä kaveri meillä asuu Uskon luonnetestin kaikki tulokset löytyy täältä. Mielenkiintoinen kokemus. Täytyy koittaa hyödyntää saatua tietoa myös koulutuksessa ja metsästyksessä. Ehkä yllättäväkin pieni toimintakyky voisi selittää satunnaisia mouhijärviä agilitykentällä ja satunnaista kaahottamista metsässä? Ehkä meidän tehtävä on koittaa pitää pojan pää kasassa kun kaveri ei siihen itse kykene? Kun jäppisellä menee överiksi, se tarvitsee johtajalta apua palautumiseen? Pimeä huone oli sinänsä mielenkiintoinen. Usko jäi ovelle seisomaan toista (metsästysasuun) pukeutunutta tuomaria, ilmeisesti ihan toinen etujalka ylhäällä. Tuomareita meinasi vähän naurattaa .

Huomenissa parin päivän lepuutuksen jälkeen jatketaan matkaa Hailuotoon, jossa Uskolle neljä starttia. Nyt se siis alkoi kisaura myös agilityradoilla, meni syteen tai saveen. Pidetään sitten kisataukoa vaikka koko syksy ja treenataan kontakteja minkä metästykseltä ehditään, jos ne nyt tästä pilalle menevät. Luovolle liittyy juhannusseuraan myös Pieni Valkea  perheineen, parasta!

Paimiolaisen luontopolun näkötornissa eräällä iltalenkillä.

Uija ja uinninvalvoja.

Uinninvalvoja ottaa rennosti Reilu meininki?

Hyvää juhannusta!

Kesä keikkuen tulevi ja niin pois päin. Ja aika alottaa laukkuelämä, eli perinteinen kesäresuaminen siellä sun täällä.

Viikko sitten käytiin taas harrastamassa lähiretkeilyä, tällä kertaa kohteena Pilpasuo. Sinne oli tehty noin 7 km retkipolku, joka osittain kulki oikein kauniiden suomaisemien läpi. Ratteet kukki ja oli vehreää.

Reippaat lähiretkeilijät.

Muutoin on tullut tehtyä kaikenlaisia epämääräisiä treenejä. Aksaa suunniteltua vähemmän, mutta jotain pientä kuitenkin. Eilen käytiin treenaamassa kontakteja radalla epiksissä AD:n kentällä. Eipä kyllä taas hyvältä näyttänyt, aivan villiä menoa. Taisin joskus aiemmin täällä todeta, että nyt loppui rettelöinnit myös agikentällä. No, eivätpä loppuneet. Kyllä sellasta putkirumbaa taas päästiin yleisölle esittämään, että oksat pois. Muita tais vähän naurattaa, mua ei jostain syystä juurikaan.

Mutta ne kontaktit: ei perfecto, vaan ei katastrofikaan (tai no, millä mittapuulla mitataan, voihan yksikin epäonnistunut suorite olla katastrofi). Eli yksi puomin ylösmeno pitkäksi ja vähän vajaita alastuloja, muuten kohtuu ok. Pöytä sen sijaan taas aivan hillitön överi, mikä itseasiassa käynnisti 'villi ja vapaa' meiningin ensimmäisellä radalla. Kepit taas ihan sanonko mitkä Tai siis alotukset aivan helpoista paikoista läskiksi. En ymmärrä. Mutta kun otus on sellasessa rallatusmielentilassa, niin sille on AIVAN SAMA miten päin, mihin suuntaan ja mistä välistä niitä esteitä mennään, kunhan niitä mennään ja täysillä! Jep. 

Summa summarum, jos olisin yhtään järkevä, niin Uskolle ei yhtään starttia jussina Hailuodossa (aloin tässä vielä tajuamaan, että siellähän on myös se pahin vastus kaikista, eli meri). Mutta saapa nähdä, jaksaako sitä aina olla järkevä, ei tämä nyt kuitenkaan niin vakavaa ole 

Pienellä jännityksellä myös odotan, mitä treenit tulevana viikonloppuna Turussa tuo tullessaan, kun ottaa huomioon tuon eilisen shown tutulla kentällä ja muistelee Tampereen keikkaa. Loistavaa on kuitenkin päästä Elina Jänesniemen koulutukseen hyvässä westiseurassa Myös Ahku pääsee ehkä humppaamaan, onneksi on nyt se motivointimuna, toivotaan että se tehoaa. Täytyy vielä ostaa jotkut tosi tuoksuvat herkut. Motivointimunat on muutes rantautuneet myös Ouluun, niitä oli tarjolla eilisissä epiksissä nimellä 'namimuna kiihokkeilla'.

Kävelyprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Arkikävelyt on jo aika lepposia ja paikka alkaa Uskolla löytymään. Vieraammat paikat, erityisesti metsiköt/vesistöalueet on hankalampia. Onneksi nyt tulee taas oikeen tehotreeniä monissa paikoissa, kun seuraavan puolentoista viikon aikana suuntana Tampere-Turku-Pornainen-Helsinki-Mikkeli

Viikon päästä sunnuntaina on Uskolle luvassa luonnetesti Helsingissä, vihdoin ja viimein sain aikaiseksi varata paikan moiseen. Hulluhan se on, mutta kivahan siitä on joku todistuskin saada

Viikkoon on mahtunut treenejä Jäälin montuilla, Ainolan puistossa, hallin maastossa ja hiven aksaa. Aksaa tosin hirmuisen vähän, kun kentät on olleet remontissa.

Eilen kesän viimoiset AD:n treenit ja tuttuun tapaan rataa, jossa kaikki kontaktit (kiitettävästi ovat kyllä olleet kaikki kontaktit mukana kaikissa AD:n treeneissä tässä viime aikoina, ainakin me kiitetään tästä tuhannesti!). Reeniä nimittäin tarvitaan. Lämppärinä kävin nätistikävely/juoksu lenkillä n. puoli tuntia ja omaa vuoroa ootellessa pientä tokoilua ja venyttelyjä. Kun oma vuoro koitti, niin koitin olla jämynä ja katkasta kaikki huuteluyritykset heti alkuunsa. Vaikutti tomivan. Tai sitten vaan koiralla semmonen päivä, että oli melko ok meininki. Alku oli hauska kaksi hyppyä ja suora putki puomin ali, eli lähetys puomin takaa. Ei ongelmaa Uskolla tässä. Sitten vähän rengasta, muuria, hyppyä ja kepeille helppo takaaleikkaus jossa taas Usko ihan että 'ei pysty menee kun siellä leikkaat, apuaapua'. Palkka kepeille ja ei mitään ongelmaa. Niin henkistä. Argh. 

Mutta kokonaisuudessaan siis ihan kivaa menoa ja kaikki kontaktit (ylös ja alas) ok. Ei kylläkään mitään priimaa (ylösmenot vinoja ja alastulot hitaita/tassut pitkällä, ei rajalla), mutta ok, työvoitto sekin? Kiva oli kuitenkin päättä kevään treenikausi ihan suht hallittuun suoritukseen.   Jäähdyttelylenkillä juostiin vedossa merenrantaan hiekkikselle. Ihana aurinkoinen ilta jälleen kerran, nyt ei lintuja näkösällä. Vähän pillimaahanmenoja ja luoksetuloja biitsillä ja Uskolle tietysti uintia. Lavli.

Tänään aamulla oltiin TKSK:n agijaos (mukana myös Ahku) aikaisia lintuja ja kärppänä hallille heti aamu kasilta  Uutukaista ulkokenttää testattiin ja eipä kyllä mitään valittamista noin ensikokemuksella.

Tehtiin taas Allin AD:n treeniä, jossa mm. uutta valssia. Kiva reeni. Lisäksi treenasin Uskolla keppejä Ellun ystävällisellä avustuksella, eli palkka ilmestyi kun kepit suoritettu. Ja siis niitä takaaleikkauksia joka suoritteella. Jospa se joskus siitä. Kivasti kyllä U haki keppien alotuksia, mutta suoritus siis hidas ja epävarma kun ei palkkaa näkyvillä.  

Ahku pääsi kanssa pitkästä aikaa kokemaan agilityn huumaa. Tein Ahkullekin kepeillä takaaleikkauksia ja ei mitään hämminkiä, on se pätevä vaikkei edes treenata Ja vähän rataakin (rimat maassa). Kun kädessä uusi ahkunmotivointimuna (kuvassa), niin johan löyty tyttöön menoa ja meininkiä!

Mahtava värkki, toimii! Näin ko. kapistuksen Harrastavien Westien agiviikonlopussa aiemmin keväällä ja sellainen oli hankittava kun myöhemmin eteen tuli. Westi-ihmiset ne vaikuttaa kyllä kekseliäiltä näiden motivointilelujen kanssa.

Toinen uusi värkki, jota ei olla vielä testattu on tässä:

Saas vain nähdä. Eero oli nähnyt ko. kapistuksen Uskon veljen käytön jäljiltä ja melko venkura (=totaalisen mutkalla) oli ollut... Veto on verissä. Vaan pakkohan se on yrittää

Eilen oli alkuperäinen suunnitelma pitää TKSK:n agitreenit, mutta koska seuran halli on myllerryksessä (uusi uljas kesäkenttä kohta käytössä ) niin päädyttiinkin Jäälin montuille. Tällä kertaa ei mitään epämäärästä riekkumista sielläkään, vaan kaikenlaista tottistelua ja välillä tietysti uintia. Lintuja oli ihan mukavasti häiriönä ja koirat kivasti kuulolla. Kun kerran ryhmätreenit oli, niin otettiin myös ryhmäpaikallaistuminen ja ryhmäpaikallamakaaminen  Hyvä treeni, hyvä mieli, kiitos seurasta!

Keskiviikkohan tarkoittaa myös Eeron kitaratuntia = treeniä kaupungilla. Nyt veinkin Uskon Ainolanpuiston lintuapajille, niitähän siellä riitti. Lokkeja, sorsia ja puluja ja kesyjä sellaisia. Oli muuten aivan huippukaunista siellä nyt, kun erinäiset puut ja pensaat aivan valkeassa kukassa ihanassa aurinkoisessa illassa. Siitä vielä oikein hyvä paikka treenata, että helppo säädellä etäisyyttä linnuista koiran toiminnan mukaan ja treenata monessa eri paikassa pienen alueen sisällä ja usean tyyppisillä linnuilla joita on sekä vedessä että maalla. Voi olla, että tuolla olo tosin floodingin puolelle menee, mutta koira pelitti kyllä aikas hyvin. Kävely oli vaikeampaa puistossa (ja veden äärellä) kuin kaduilla. Sinne siis treenamaan ainakin muutamia kertoja vielä, toivottavasti saa aikaiseksi vääntäytyä vaikka kitaratunnit nyt loppuivatkin.

Ahku sai viettää illalla laatuaikaa Eeron kanssa kaksin juoksulenkillä (oiskohan ollut Ahkun valinta....) ja kaiken päälle unohettiin se TAAS yöksi ulos. Heräsin puoli kuuden aikaan Ahkun kolkutukseen. Just vielä illalla jotain typerää vitsailtiin, että Ahku ei ole muistanut maksaa ylläpitomaksuja meille ja ettei mekään kyllä aina muisteta sitä ruokkia tai ottaa yöksi sisään. Ahku parka. Älkää soittako Anjalle, haluttas kuitenkin vielä pitää se. Koitetaan tsempata.  

On olemassa seurakoiria, käyttökoiria ja ravistettavaennenkäyttöäkoiria. Vintiläntuulen poika taitaa valitettavasti kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Eniten tietysti ärsyttää kaikki, mutta myös se, etten osaa Uskosta etukäteen nähdä millainen se tulee starttiin vietäessä olemaan. Eilen Activen treenit ja Usko lämpätty noin puolen tunnin vetojuoksulla. Vuoroa odotellessa rauhallinen kaveri, en nyt juuri ottanut mitään tokoilua tms. siinä odottaessa, kun se ei edellisellä kerrallakaan toiminut. Oman vuoron koittaessa koiran istahtaessa starttiin alkoi aivan järjetön älämölö Sitten en saanut koiraa irtoamaan starttihypyn jälkeiseen putkeen millään, mikä tuntui aika oudolta. Mutta U vaan roiskas joka kerta suoraa edessä olevan pituuden, tein mitä tahansa. Taktiikan vaihto ja päästiin etenemään, mutta aivan hirveää meininkiä, taas sellasta korvat läpsyen aivottomana menoa, kepeistä sisään mistä sattuu, pöydästä yli, kontaktit pitkiksi, kurvit suoriksi jne. jne.  Tässä vaiheessa kouluttajana ollut Mikko kyseli mahdollisuudesta antaa hieman palautetta koiralle. Vähän emmin, että mun räyhääminen saattaa vaan lisätä kierroksia, jolloin Mikko sitten demonstroi mulle mitä palautetta itse antaisi. Usko, joka tässä kohtaa odotteli mun vieressä, reagoikin silmin nähden Mikkoon, joka ei siis edes kohdistanut toimintaansa koiralle. Mutta korvat taakse ja häntää koipien väliin, katsetta kulmien alta ja väistö takavasemmalle. Ja simsalabim, käsisissä ihan eri koira kun jatkettiin Nyt ei mitään ongelmaa keppien sisäänmenossa, kontaktien otossa tai edes pöydässä, josta vaan oon aatellu ettei koira siihen kykene, siis olemaan liukumatta yli. Kun vähän myöhemmin saatiin mennä vielä koko rata (25 estettä), niin hienoa keskittynyttä työtä Uskolta ja lähes puhdasta rataa, mitä nyt yksi rima tuli alas ja ihan radan lopussa ollut A pitkäksi, mutta tämänkin koira heti korjasi itse, ei siis mitään aivotonta räiskimistä enää.

Oli kyllä terveellistä nähdä, että Usko reagoi noin aika lieväänkin palautteeseen, kun vain palautteen antajalla on auktoriteettia. Jäin miettimään, onko Usko nämä kaksi viimistä treenikertaa yrittänyt pitää agilityn sellasena viimisenä kontrollivapaana vyöhykkeenä, kun sen elämä muuten on muuttunut melko paljon hallitummaksi (testannut mua, kuka siellä kentällä vie ja ketä). No, nyt loppuivat revittelyt myös agikentällä, aion se auktoriteetin itsestäni kaivaa sinnekin. Se ei edes voi olla yhtä hankalaa, kuin tuo kauniisti kävely -homma, eihän?

Jäähdyttelylenkki suoritettiin ravistettavaennenkäyttöäkoirien liian pehmeiden ohjaajien -tukiryhmässä       

No niin saatiinhan me se hyllykin sitten korjattua talteen, harvinaisen ruma vaan Eli OKK:n kisoissa käytiin yksi hyppäri hilpasemassa. Keli lämmin ja aurinkoinen ja U jotenkin aivan flegmaattinen tapaus, ei ees yhtään alkanut huutelemaan vaikka sitä otin siinä ennen starttia sivulle. Eli periaatteessa kisapaikkakäytös just aivan mahtavaa, mutta tää flegmaattisuus näkyi sitten keskittymisessä. No, eipä ollut kyllä kuskillakaan ihan kaikki inkkarit kanootissa.

Aivan kentän laidassa suuri viekoitteleva puusto pikkulintuineen  ja tietysti tuuli kävi juuri sieltä suunnasta, jolloin starttia ootellessa jo U:n nokka kovasti sinne. Startissa sama homma jatkui, eli puiden tuijottelu. Sitten ihan ok alku, muutama hyppely, putkeen ja pituudelle, josta hypyn kautta käännös taas putkeen, niin koirapa vetäs putkesta ohi sinne puustolle! No eikun kampeamaan koiraa putkeen, mutta siinä kohtaa katos multa ajatus ja aloin ohjaamaan aivan hasardisti, josta seurauksena U suihkaisi väärässä kohtaa putken väärään päähän ja siitä se hylly. Myös toisessa kohtaa rataa U tuli  mun väärin ajotetun ja väärään paikkaan tehdyn valssin seurauksena hypystä ohi ja lähti haistelemaan maata ja samaan syssyyn meni vielä putkesta ohi.

Hyvää oli tokavikana olleen muurin takaaleikkaus, joka onnistui ihan ok (eli meidän on mahdollista suorittaa kohtuullisen onnistunut takaaleikkaus myös kisatilanteessa, jes!). Tuo putkien ohi meneminen ja varsinkin se jälkimmäinen oli aika outo ja hyvin epätyypillinen. Taitaa olla koira henkisesti hieman väsyksissä. Onneksi muutamien viikkojen päästä (tai no oikeastaan juhannuksen jälkeen) koittaa vähän lomaa ainakin agista ja muutenkin pääsee otukset maalle rentoutumaan.

Njoo. Tää viikko on jotenkin vastustanut hommassa kuin hommassa, joten ensi viikolla uudella tsempillä sitten! 

Suot sykähdyttää. Aina vaan, eikä Hirvisuo tänä iltana tehnyt poikkeusta. Hieno keli, ei enää niin kuuma ja tuuli kävi mukavasti pitäen öttiäiset tiessään. Kesään heräävä suo oli kukkea ja vaaleanvihreä, kaunis! Ja hiljainen. Lintujakin nähtiin: yksi hanhi lenteli komeasti muutamaan otteeseen yli, mustaviklo (? tai joku muu kahlaaja, noin isokuovin kokoinen mutta ei se) lennähti meitä pakoon ja jäi istuksimaan männynkippuran latvaan sekä kapustarinta pariskunta. Ja pari lokkia

Usko treenasi metikössä pillimaahanmenoa ja meni kyllä hyvin maahan, mutta kun metässä ollaan ja hajuja on, niin johan ei pateet enää niin kiinnostakaan. Vaikeaa keksiä huippupalkkoja metsään (paitsi se riista). Mutta katotaan nyt vielä ainakin muutama kerta metässäkin näin, voihan se olla, että kaveri oppii palkasta tykkäämään.

Ahkun kanssa koin sellasen ahaaelämyksen, että havahduin miksi annan sen aina metässä hinata mua täyttä häkää. Nyt yksinkertaisesti siirsin sen taakse ja siellähän se kulkikin tovin päästä aivan rauhassa . On se kumma, miten oon tähän asti ollut sitä mieltä, että Ahku ei vaan pysty siihen. Toisaalta oon ollut myös sitä mieltä, että minä en saa Uskoa kulkemaan kauniisti. On se ihmeellistä tämä oman pään työstäminen.

Se mikä myös on ihmeellistä on se, että kun olet ottamassa kuvaa kauniista suokukkamättäästä ja seesteisestä paimenkoirasta, niin tulos on tämä:

Tai kun saa koiran käännettyä, niin tämä:

Luovutin.

Usko taitaa poseerauksen vähän paremmin.

Ja kyllä Ahkukin pystyy, kunhan palkkioista sovitaan

Retken päätteeksi kotiin syömään, jauhelihaa ja kanaa riisillä, bon appetit!

Eilen oli ensimmäistä kertaa keväällä vapaa torstai-ilta ilman treenejä, joten pääsin vihdoin kakkoslajini suunnistuksen pariin. Thänkgaad se on vain kakkoslaji   Nyt täytyy ottaa Uskon 'tarkkuutta tassuihin' -ohjelman lisäksi käyttöön itselleni 'tarkkuutta tossuihin' -ohjelma. Tänä keväänä agi on kyllä syönyt tuon suunnistuharrastuksen, kun treenit on sattuneet just niille molemmille illoille, kun Oulussa iltarasteja tarjotaan. Oon koittanut olla tästä harmistumatta, aika aikaansa ja prioriteetit vaihtelee.

Täysin aksattomaan torstaihin ei pystynyt venymään, vaan käytiin illan viilettyä koirain kanssa hallilla. Eero oli myös mukana ja tehtiin Uskolle hallin lähimaastoissa pillimaahanmeno treeniä. Koira oli nyt huomattavasti säpäkämpi, astetta viileämpi lämpötila ja yli lentelevät sorsat varmasti terävöittivät. Yhtä kaikki, nätisti toimi, nyt paljon terävämmät maahanmenot paremmasta vauhdista. Palkat (takana) oli taas luksusta (eli jotain halpiskoiranpateeta). Välillä myös nouto loppuun, jotta U ei alkaisi ennakoimaan näitä treenejä ja toisaalta nouto pysyisi yhtä vauhdikkaana kuin ennen.

Hallilla käytiin ottamassa keppitreeniä, lähinnä taas ajattelin sunnuntain kisastarttia, eli varmuutta (mulle) keppien suorittamiseen. Nyt kun Eero oli mukana, oli hyvä tilaisuus tehdä sitä, että palkka tuli vasta kun koira tehnyt kepit. Kepeissä kun on se ongelma, että loppupalkalla ne on intensiiviset ja voin tehdä käytännössä melkeen mitä vaan leikkauksia ja irtoamisia. Ilman palkkaa tilanne sitten totaalisesti eri, eli aikalailla pitää sipsuttaa siinä vierellä. Ja vauhti on hidas (koko suorite paljon epävarmemman oloinen). Täytyisi siis saada siirrettyä loppupalkallinen suorite myös tilanteeseen, jossa palkkaa ei ole näkyvillä.  

Eilen illalla lähdettiin taas Uskon kanssa jo kolmantena keskiviikkona putkeen Eeron kitaratunnin ajaksi kaupunkikävelylle ja lintuja tiiraamaan. Veden läsnäolo edelleen terävöittää koiran välittömästi, mutta eteenpäin oli jo menty, eli nopeammin palautui ja kävely sujui huomattavasti paremmin. Tällä kertaa ihmisiä oli paljon aivan joka paikassa, lämmin aurinkoinen ilta kun kyseessä. Mentiin torin laitaa meren rantaan samaan paikkaan kun ennenkin, tosin sielläkin oli nyt ihmisiä paljon istuksimassa. Usko naulitsi heti katseensa yhteen sorsaan ja aika pitkään odottelin vapaaehtoista 'luopumista', mutta jouduin sitten lopulta vain katkaisemaan tilanteen, kun kaveri meani kuristaa itsensä sinne hihnan päähän. Katkaisun jälkeen U istuksi kohtuullisen rauhallisen oloisena mun vieressä ja kontaktiakin alkoi tulemaan. Lähellä ollut etnistaustainen mies otti meihin kontaktia ja halusi rapsuttaa koiraa. Usko oli 'hieman' varautuneen näköinen kun mies ei ilmeisesti ollut mikään koiraihminen ja tuli suorilta halailemaan koiraa ja naamaa aivan koiran kuonoon Usko katsoikin parhaimmaksi siirtyä mun jalkojen taakse ja todettiin siinä, että koira 'is a bit shy'. No yes indeed. Itse en kyllä menisi suorilta vieraita koiria ihan kokovartalokontaktilla lähestymään, mutta hyväpäisen koiran tulee toki ihmiseltä sietää kaikenlaista.

Rannasta pois kävely sujui aivan käsittämättömän hienosti, rotuaarille saakka pannan kertaakaan kiristymättä ja vaikka minkälaisessa väkijoukossa U kulki mahtavasti kontaktissa hyvässä paikassa pää mun jalkojen vieressä. Just kun olin hymy korvissa ylpeydestä mun hienosta koirasta ohittamassa rotuaarin kahta täpötäyttä isoa terassia, niin eiköhän siihen eteen pärähtänyt pari sorsaa. Keskittyminen siirtyi totaalisesti tirpuihin ja siinä sitten tehtiin terassiyleisölle sellanen pienimuotonen seisojankoulutusnäytös keskellä rotuaaria  . Kohtuullisen monen käännöksen jälkeen päästiin panta löysällä sorsien ohi, tosin luulen, että osittain sen takia, että sorsat olivat siirtyneet toisen terassin katveeseen ja U ei ehkä enää nähnyt niitä, kun tähyili vaan eteenpäin. Ehdittiin vielä hetki ihan vaan oleskella rauhassa siinä keskustan kuhinassa, U rauhottu heti makaamaan .

Summa summarun, kolmen viikon aikana tapahtunut selvää edistystä muussa kulkemisessa, mutta siihen, ettei koira juuri reagoi esim. sorsiin muissa kuin metsästyksellisissä tilanteissa (tai lopettaa reagoinnin käskystä), on vielä matkaa. Paljon.    

Jepjep, tosi kivasti toimii tämä rauhoittumistreeni Eilen AD:n harjotuksissa RC Vintiläntuuli oli taasen kun pyörremyrsky. Otin liudan rauhottumis ja keskittymissettejä siinä ennen meidän vuoroa (treenattiin ryhmässä viimeisenä) ja niillähän sai sitten vissiinkin kunnon patoutumat kasattua, joita sitten radalla purkaa   Sen lisäksi, että siellä vedettiin mutkat suoriksi korvat liehuen, U:n keskittyminen myös harhaili ja se otti selvästi häiriötä muista (meidän ryhmään kuulumattomista) koirista. Ärsyttävää. Mutta taitaa olla aika rankkaa meidän pikkupojan aivoille tämä 'uusi elämä', kun öisinkin pitää asioita käsitellä aivan mahdottoman paljon ('murrrhauhauhauvuhvuhpuhHAUHAU'). 

Hienoa oli se, että kaikki ylösmenokontaktit (siis puomi ja keinu) otettiin joka kerta (vaikkakin uskomaiseen tyyliin puomille pysähdyttiin sen verta vauhdikkaasti, että takatassut kävi ilmassa... mutta pysähdyttiin kaikki tyynni).

Huonoa oli se, että sekä A:n että puomin alasmeno valu kertaalleen pitkäksi

Rata oli mukava ja siellä muutama väljä takaaleikkauskohta ja nyt ne alko tuntumaan jo melko luontevilta. Nyt ei ollut koirassa havaittavissa hyytymistä kuumasta kelistä huolimatta. U sai käydä uimassa ennen ja jälkeen treenien. Loppu-uinnissa testasin ohjattavuutta rannasta ja hyvinhän se sujui! Eli rannalta pysty ohjaamaan uintisuuntaa rannansuuntasesti edestakaisin.

Maanantaina käytiin kävelyllä taas uudessa paikassa (Pateniemessä) ja osittain myös merenrannassa. Lisäksi Jäälin montuilla treenaamassa ja uimassa, missä lisähaastetta toi nuorten seisojien noutotreenit, joita ei kyllä oltu huomioitu. Mutta hyvä homma sinänsä, niin tuli sitten rauhottumista treenattua taas kunnolla (oli mistä rauhottua).

Maahamenotreenejä on jatkettu ns. petaamisvaiheesta eteenpäin, eli pillimaahanmeno noutoon lähetyksen yhteydessä ja suorituksesta (hyvä) takapalkka. Eka treeni lähikentällä ja sinänsä maahanmeno ei ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukainen, että vähän hidas ja pyörähtää takas päin. Mutta eipä siitä haittaa, jos riistatilanteessakin ajatukset on maahanmenon yhteydessä taaksepäin niin aina parempi. 

TKSK:n agijaos on kyllä ollut tällä viikolla vedossa, kun tänään jo kolmannen kerran päästiin yhdessä treenaamaan Mukana myös Ahku.

Hellettä piisaa, mutta hallissa oli onneksi suhteellisen viileää. Treenattiin Allin torstain AD:n treeniä, jossa velssia ja takaaleikkaus. Uskon kanssa taas joku 40 sivulletuloa, ennen kun kierrokset laski ja päästiin ratapätkää tekemään, mutta sitten olikin tasainen mielentila koko loppuajan. Ratapätkän lisäksi U:n kassa muutama puomi. Kiva treeni!

Treenin jälkeen vietiin koirat vielä uimaan, Ahku vain ei tajunnut taaskaan käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta seisojat saivat pulikoida.

Illlasta käytiin sitten oman perheen voimin pikku retkellä Koitelin koskilla, joka olikin hieno paikka. Ihan tässä lähellä asuttu jo melkein kolme vuotta, mutta eipä ole tullut käytyä! Hienon miljöön lisäksi se oli taas oikein hyvä paikka treenata koiraa, kun jokapuolella vettä ja erinäisiä sorsalintujakin ihan riittävä määrä. Kerran meinasi mennä Uskolla kuppi nurin (ja menikin), kun kolme sorsaa tuli pelaamaan aivan kuonon eteen. Kivaa vaihtelua kuitenkin peruslenkkiin, eli voipi tuolla toisenkin kerran piipahtaa.

Uskolle on nyt muutaman päivän ajan tehty pillikäskyllä maahanmenoja, joista aina erityispalkka. Tavoitteena siis pedata varmaa maahanmenoa hyvällä fiiliksellä, kun kohta vaikeutetaan treenejä.   

Tänään taas lisää oivalluksia ja asioita pohdittavaksi, sen suhteen ollut kyllä hieno kevät! Toivottavasti nämä pohdinnat vaan tosiaan realisoituu suureksi määräksi raakaa työtä, sitä nimittäin on luvassa jos halutaan koirasta sellainen kun halutaan. Kyse siis Uskosta, vaikkakin Ahkun kanssa olisi ihan varmasti samanlainen työmaa. Mutta edetään nyt yksi tavote kerrallaan.

Eli aamusta heitin Eeron Auran majalle Oulun kanakoirakerhon kevätpäivään ja koirien kanssa jatkettiin hallille. Helteestä huolimatta tehtiin noin puolen tunnin juoksulenkki alle ja sitten molemmat koirat (tyhjään) halliin. Usko sai alottaa puomin alastuloilla, joita nyt hihnan kanssa 5 + 5 ja tavotteena tarkkuutta tassuihin (tassut heti kontaktin ja maan rajassa). Sitten meinasin alkaa tekemään Uskon kanssa pieniä ratapätkäharjotteita, mutta ensin piti harjoittaa mielentilaa, eli saada koira sivulle rauhallisessa mielentilassa ilman pihaustakaan. Otti noin 30-40 toistoa, mutta sitten ok.

Tehtiin poispäinkääntöjä, valsseja, persjättöjä käännöksessä yhdellä hypyllä ja välistävetoja. Lisäksi vielä niitä 'uusia' valsseja, joissa pysähdytään. Ihan ok.

Usko tauolle ja Ahkun kanssa vähän toksua. Sitten vielä Uskon kanssa kuudella kepillä kepeille imutusta ja takaaleikkauksia.

Jäähdyttelemässä käytiin hihnakävelyllä ja hetkittäin jo aivan mahtava fiilis kun koirat kulkee kauniisti hyvässä mielentilassa sivulla. Pienestä sitä voi ilostua

Seuraava etappi oli Auran maja. Usko käyttäytyi ensin aivan erityisen mallikkaasti, mutta kun alettiin kaivaa kettuja, jäniksiä ja noutolintuja esiin, niin johan pomppasi. Sitä viereystilaa työstettiin siinä sitten toista tuntia alaspäin. Sinnikäs kaveri, ei voi muuta sanoa. Joutu kyllä käyttämään kaikki mielikuvat, että pysyi itse tyynenä ('löisinkö kanaa' jne. jne.). 

Huh, eipäs tarvii miettiä mitä tekee tulevana kesänä (ja syksynä ja talvena), mutta kivahan se vaan on kun on tavotteita .

Yhtäkkinen lämpöaalto, vapaa helatorstai ja korvaustreenit Activella, niistä on luksuspäivät tehty. Ja tietty seisojaseurasta treeneissä, eli oltiin sitten AD:n treeneissä koko TKSK:n agijaoksen voimalla . 

Treenejä veti Mikko ja rataa harkattiin. Edelleen radalla kaikki kontaktit sekä takaaleikkaus kepeille. Eka yritys oli hyvinkin vauhdikas ja ihmettelin, että eikö yhtäkkinen helle tosiaan Uskoon vaikuta, mutta sitten seuraavilla kierroksilla alkokin tempo hidastua ja lopuksi oli käsissä jo aivan hyytynyt seisoja. No kylläpä siinä itselläkin oli paita märkänä. Mutta kivat treenit taas, kepeille takaleikkaukseen tuli jo ehkä hitusen rentoutta ja kontaktit tais olla nyt joka kerta ok (otin puomin ylösmenon muutaman kerran, ennen kuin lähdettiin tekemään rataa). 

Oman treenin jälkeen käytin Uskon pikapulahduksella meressä ja sitte siirryttiin katsomaan Allin ja Ellun treenejä. Kyllähän ne hienosti jo vetää ja hyvää jälkeä tulee, jes! Siinä mietiskelin katsoessa, että ei tekisi yhtään pahaa päästä johonkin perusohjauskurssille (taas!), missä hinkattas valssit ja takaaleikkaukset aivan perusteista. Mutta täytyy koittaa sitä tehdä itsenäisesti. Keli oli lämmöstä huolimatta aika tuulinen ja huomasi selvästi, että tuuli toi seisojan nokkaan aina välillä jonkun tärkeän hajun. Sekä Uskolla että Allilla nousi välillä nokka ylös ja silloinhan se ajatus katoaa. Mutta en oikeen tiedä, voiko tuota asiaa ihan kokonaan työstää millään johtajuudella tai 'doggie zenillä', on kai se niin verissä tuo riistan hajuun reagointi ja saa toki ollakin (pitääkin olla). Nämä muut harrastukset, vaikka aina ei ehkä siltä tässä blogissa vaikutakaan, ovat kuitenkin vain tukemassa sitä käyttöä mihin koira on jalostettu, eli metsästystä.

Kun kaikki oli saanut treenata, lähdettiin vielä ah niin rentouttavalle hihnakävelylle meidän kivasti vieressä sipsuttavien koirien kanssa . Mutta selvittiin aina hiekkabitsille saakka ilman totaalista hermojen mentystä ja ilman, että tultiin ammutuksi jouskalla. Aika pelottavaa nimittäin kävellä rauhassa mettätiellä kun yhtäkkiä mutkan takaa näkee ihmisiä, jotka on ampumassa jousipyssyllä kohti

Ranta missä käytiin, on pitkä matala hiekkis ja kun Uskon sinne löysäsi, niin johan sai koira kunnon kesäriehat! Aivan tolkuttoman mielissään päästi täyttä laukkaa menemään matalassa vedssä ja välillä uimaan. Sellasta aivan lapsellista riemua kesän ekasta uimareissusta ja hiekkarannasta . Välillä meinasi olla hieman tilannetta kun sorsa katsoi asiakseen laskeutua rantaan seisojista huolimatta, mutta kumpikaan seisoja ei jäänyt loputtomiin uiskentelemaan sorsan perään  U oli itseasiassa aika kivasti kuulolla, ottaen huomioon olosuhteet ja sen ettei mulla ollu pilliä mukana. Ja että käskijänä olin minä eikä Eero .

Koko reissussa meni se perus neljä tuntia, kivaa oli, kiitos!

Keskiviikkona käytiin Eeron kitaratunnin ajan taas Uskon kanssa kaupunkikävelyllä ja linnuilla ja ehkä hitusen paremmin meni kun edellisellä kerralla. Kyllä tää tästä.

Eilen avattiin AD:n ulkokenttäkausi vauhdikkaissa tunnelmissa. Kouluttajana Mikko, joka oli päättänyt ilmeisesti testata ohjaajien kuntoa ja viritellyt 30 esteen juoksuradan. Noin about viisi kertaa sai juosta kentän päästä päähän täyttä laukkaa . Mitään teknisesti vaikeaa ei siis radalla ollut, mutta ei kyllä ollut meille helppokaan, kun kohtuullisesti kuitenkin ehtii otus kiihdyttää suorilla ja sitten taas pitäs pystyä kääntymään, ottamaan (kaikki) kontaktit, hakemaan kepit jne. jne. Puomin ja keinun ylösmenot meniki sitten muutamaan otteeseen pitkiksi, keinu tosin myös osin sen takia, etten siellä viipottaessa itekään yhtään muistanut, että meillä nykyään sellanenkin ylösmenokontakti vaade on... Ei kai ihme, jos koira on vähän pihalla kontaktien kanssa, kun itekään en muista mitä siltä haluan.

keppejä pitäs edelleen reenata paljon, nyt piti saada tiukka vekki hypyllä ennen keppejä ja kepeille takaaleikkaus. Kun keppien edessä on palkka, niin ei mitän ongelmaa, mutta kun ei palkkaa, niin alkaa tökkimään. Ja ohjureita pitää vielä käyttää lopussa. Suurin tekijä olen varmasti minä, eli kun on palkka & ohjurit, niin luotan koiraan ja ohjaan paljon rennommin. Jokohan ne pian saatas KAssin hallille, niin pääsis vihdoin treenamaan kaikkea.

Mutta hyvääkin: U ei kertaakaan kilahtanut ja lähtenyt omille radoille, vaikka nyt jos koskaan ois kyllä ollut siihen edellytyksiä. Yllättävän hyvää keskittymistä siis esitti, vaikka kenttä on jotenkin 'riistaisen' oloisessa ympäristössä.

Lämppärilenkillä käytiin meren rannalla (Usko sai siellä kastautua) ja naksuttelin vähän kontaktista, yllättävän hyvin alkaa malttia olla vaikka lintuja lenteli ja uiskenteli siellä edustalla. Jäähdyttelemässä käytiin Niinan ja Urhon kanssa hihnalenkillä . Enemmän Usko koitti hinata kun 'normaalisti' (siis nyt tämän uuden hallintamielentilan aloituksen jälkeen), sen verta varmasti Urhon läsnäolo toi ns. epämukavuusaluetta. Muita merkkejä ei kyllä näkyny, että pojat ois toisiaan millään tavalla noteerannut, hyvä niin. Naksuttelin oikeasta paikasta ja kontaktista.

Melkolailla agiblogiksi on tämä mennyt (yllättäen, kun allekirjoittanut on hieman kyseiseen lajiin hurahtanut), mutta nyt on suunnitelmia hiottu myös metsästystreenaukseen, joten siitäkin kuullaan toivottavasti pian.

Eli piitkästä aikaa TKSK:n agijaoksen treenit

Tehotreenit, jossa aiheena valssit ja kontaktit. Ja Uskon kanssa piti toki vielä tehdä muutama takaaleikkaus, notta ne alkas jonain päivänä sujua. Kontakteista treenattin kaikkia, nyt alotin myös keinun ylösmenokontaktin treenauksen. Ei siinä (*koputtaa puuta*) kyllä ole mitään ongelmaa, samanlailla menee kun puomikin. Valssitreeniä kahden hypyn ja putken kanssa (Allin 'kotiläksy'). Hauska oli huomata, ettei Alli ja Usko, vaikka muuten niin hupulaisia ovatkin, oikeastaan toisistaan välittäneet hallissa lainkaan. Molemmat keskitty hienosti tekemään omia hommia tai vaihtoehtosesti malttoivat rauhassa odottaa omaa vuoroa . Varmasti kyllä myös oma käytös on erilaista, kun voi luottaa täysin tilanteeseen. Osaispas joskus olla kaikissa treeneissä noin rento.  

Kivat treenit, kiitos!

Mettätreenit keskittyy tällä hetkellä mielen hallintaan ja kontaktiin, pitää antaa tirpuusille pesintärauha. Eero on käynyt muutamaan otteeseen koirain kanssa Somerovaarassa ja Uskon kanssa myös meren rannalla. Saapas nähdä, miten tämä kuuri puree, yritystä on kaikilla.

Linkin takaa vielä videota Uskon ekasta kisaradasta puhelimella kuvattuna.

Hyppäri 8.5.2010, Oulu/Pateniemi, tuomarina Jarmo Jämsä, sijoitus 3/20, aika 31,33/43.

Uskon eka kisarata 8.5.2010, hyppäri, Oulu

Paistaa se aurinko välillä kasaankin, eli aurinkoisessa kelissa ulkokentällä ensimmäinen kisastartti Uskon kanssa ja samalla ensimmäinen nolla. Ja ihme kyllä vielä sijoitus kolmanneksi, mikä oli yllätys, kun meno itsestä tuntui hitaahkolta ja tuli yksi tosi suuri kurvi ja kepeille meno kans oli tökkivä. Mutta ilmeiseti U:n loikka suorilla sen verta maatavoittavaa, että aika riitti (n. 11 s. alle ihanneajan). Hyppäri siis kyseessä ja rata oli helppo rallattelu. Se ainoa kohta, missä ois pitänyt saada hyvä käännös menikin sitten reisille (valssasin ihan liian myöhään) ja kepeille tulossa (tulo putkesta) otin jotain ihme varmistelujarrutussihinöitä, jolloin Usko tietty alko ihmettelemään, että eikö sinne kepeille mennäkään .

Kaikista tyytyväisin olin siitä, että U oli aivan tyyni vuoroa odottaessa ja aivan tyyni startissa, oli kiva lähtee tekemään rataa, kun koira näytti istuvan siellä startissa täysin viilipyttynä 

Muutenkin Usko käyttäyty kisapaikalla oikein mallikkaasti

Särmänä palkintojenjaossa. Kyllä heittämällä paremmillemme hävittiin

Tiistaina reenailtiin Uskon kanssa vähän puomia, keppejä ja takaaleikkauksia. Keskiviikkona ei agia, vaan käytiin kaupunkikävelyllä ja merenrannassa lintuja katsomassa, koitettiin tehdä kontakti- ja keskittymistreeniä siellä. Vaikeaa meinaa olla, mutta nyt tuntuu, että tuon tyyppistä treenausta kannattaa jatkaa: kunnon häiriössä (=linnut) 'doggie zeniä' ja kontaktia yleensä.

Torstaina AD:lla aksaamassa (korvauskerta tiistain sijaan). Tehtiin normaalia helpompaa 24 esteen rataa, jossa kaikki kontaktit. Väännettiin U:n kanssa ekalla vedolla nolla. Ei tyylillä, mutta tuurilla . Aivan järkyttävää sutimista käännöissä, eli ihan liian myöhässä olevaa/epäselvää ohjausta. Mutta kaikki kontaktit bueno ja puomin ylösmenokin suht vaikeesta kulmasta hieno, jes! Sellainenkin ihme treeneissä tapahtui, että Usko tarjosi oma-aloitteisesti keinulle ylösmenokontaktin pysäyksen Ei kai siis muu auta, kun ottaa tuo pysäys myös keinulle, vaikka alunperin ajattelin, että en sitä keinulle ota. Onhan se kyllä niin, että ovat niin samannäköisiä, että ehkä on koiralle selkeämpää jos molemmilla pysäys. Ei siis muuta kun keinuakin treenaamaan... No, ehkä vähän helpommalla nyt pääsee kun tuon puomin kanssa. Treenien jälkeen käytiin kahden muun ryhmässä treenanneen uroksen kanssa jäähdyttelylenkillä. Siis ihan pannassa ja hihnassa kauniisti kävellen. Tämä nyt liittyy siihen, että oon päättänyt, ettei mua Uskon taholta (tai minkään koiran) enää vedetä, kiskota eikä nyitä. Piste. Tähän projektiin siis liittyi myös kapunkikävely. Saas nähdä monikovuotinen hanke tästä kehkeytyy.

AD:n treenien jälkeen mentiin vielä KASsin hallille, jossa alkeiskurssin reenit, jonka jälkeen vielä hölkkäytin Uskon (lenkillä yksi sorsatilanne, joka ok, ja sitten vähän keskittymis/kontaktiharjottelua kuumumisen johdosta) ja käytiin ottaa kepit viidesti (helpot kulmat palkalla, ok). Tänään ei agia, vaan jotain muuta puuhastelua ja huomenna heti aamusta sitten meidän eka kisastartti ikinä, hui!

Uskon peränmeno-ongelma on myös kovasti ollut pohdinnoissa työn alla (taas kerran), mutta usko on edelleen vahva, että tämäkin ongelma selätetään ennemmin tai myöhemmin. Täytyy vaan päästä käsiksi ongelman ytimeen ja keksiä luovasti treenimahdollisuuksia, joissa päästä palkkaamaan oikeasta toiminnasta. Tää vaan on se pirun vakea osuus, kun luontokappaleista (linnut) ja vapaana olevasta koirasta on kyse. U on niin monta kertaa tehnyt väärin, että tuskin sillä on enää mitään käsitystä siitä, mitä isäntä haluaisi sen tekevän.

Oon tässä miettinyt, että se koira, joka on ns. ongelmakoira saa huomattavasti enemmän huomiota ja toimintaa kuin ongelmaton koira. Ahkun kanssa ei siis oo juuri mitään treenitty, mutta ei tuo toisaalta näytä asiasta olevan moksiskaan vaan ehkä on ihan tyytyväinen vaan, kun ei olla koko ajan vaatimassa jotain . Eiköhän se kesällä Ahkunkin kanssa tokoilut piristy, niin ainakin on perineisesti käynyt.    

Kun kerran on päättänyt treenata paljon tulevina viikkoina, niin ois kait se järkevää tehdä jotenkin laadukkaasti. Enpä tiedä kuitenkaan, että pystyykö venymään siihen . Ainakin aloitettiin tämä intensiivitreenirupeama tutuilla tehdäänihanmitäsattuu -treeneillä, ja uskallanpa epäillä, että samalla kaavalla mennään kesäkuulle saakka...

Eli siis Uskon kanssa nopskat setit tänään. Puomia pääasiassa (ja vitsit oli se vaan nyt hyvä, mutta parempi kait jos ei mainitsis mitään kun kohta taas ollaan rähmällään mutikossa... Mutta on se vaan tutussa hallissa ilman häiriötä tutulla kaavalla tehtynä nyt tuhat kertaa parempi kun kuukausi sitten). Vähän myös putki-A ansaa, ja huh, tää kyllä tulee vielä meidän kohtaloksi moneen otteeseen koitumaan, sellanen vääntö on kontakteille että vartaloestoista ei väliä! Vähän A:ta (pitäs vaan nyt muistaa/malttaa ottaa niitä pelkkiä alastuloja), muutamat imutukset kepeille ihan helpoista kulmista (koitan tän viikon vahvistaa imua ja onnistumisia lauantain starttia ajatellen ja ohjureita odotellen), muutamat nollakulman hypyt (ihan blaah jos ei namukippoa). Ja takaaleikkauksia kun tullaan suoraan hypylle. Oon edelleen kökkö näissä (erityisesti vasemmalta puolelta ohjattuna), mutta ehkä se siitä hiljalleen. On mulla onneksi jo jotain ajatusta, eli Usko saa nyt vaan oppia lukemaan mun räpellyksiä näissä leikkauksissa. Ja kaupan päälle vielä pari niistoa (/käärmekättä?), joiden kuvittelin olevan ihan pässinlihaa, mutta jotka eivät sitä olleetkaan.    

Jatkuu huomenna.

Vappuna käytiin Kittilässä moikkaamassa Uskon veljeä (kuulostaapa uskonnolliselta ). Pati -veli on kyllä jaossa saanut kaikki Uskonkin karvat ja huomattavasti rennomman temperamentin. Uskon piti taas niin jäykistellä, että paremmasta väliä . Ahkun taas piti tutustua Patin koko luukokoelmaan. Kuva jäi veljeksistä harmi kyllä ottamatta, mutta toivottavasti nähdään syksyn alussa uudelleen suunnitellun hanhireissun merkeissä.    

Kahden tunnin reenisessio AD:lla Uskon kanssa ja kyllähän taas oli kivaa

Mentiin ei ehkä ihan 1 luokan tasosta 40 esteen rataa, pätkissä tosin. OIkein hyviä treenikohteita, kuten takaaleikkaukset ja nopeiden pätkien / tiukkojen käännösten rytmitykset. Radalla myös puomi, jonka otin eka pelkästään. Puomin ylösmeno radalla tänään ok, jippii! Kerran U putos puomin keskikohdalta kenttään. Omituista, mutta ei kai mitään traumoja (fyysisiä tai henkisiä) tullut.

Kolmessa kohtaa radalla takaaleikkaukset, jotka pienen hinkkauksen jälkeen paratuivat huomattavasti, kiitos hyvän koutsaajan. Ihmisnuoli ja putkijarrutus toimivat tänään suht. ok ja muutenkin Usko oli ehkä vähän väsähtäneen oloinen, joten tavallista helpommin ohjattavissa (ei ylikuumumista). Vireystilan hallinnan suhteen pitäs mun tehdä jotain, kunhan vaan keksin mitä. Mutta siis hyvä fiilis tästä päivästä.

Ja nyt on sitten Usko ilmotettu ekaan viralliseen kisastarttiin hyppärille, hui! Alkakoon siis psyykkaus turhaa jännitystä vastaan. Ja samalla toivominen, että mahdolliset tirpuset ei lentele kisakentän liepeillä, kun kyseessä ulkokisat eikä ennen strattia yhtään treeniä ulkona  Kaveri kun tällä hetkellä taas seisoo västäräkitkin...