Siskokset Iisi ja Chisu kävivät eilen lumisella pellolla katsomassa, josko joku sattumafasaani sattuisi eteen. No ei sattunut ja muutenkin meni koirilla vähän höpöksi. Ilman hajuja lumihangessa hakeminen ei kiinnostanut pätkääkään, mutta siskoon kanssa nujuaminen olisi kyllä kiinnostanut. Julmina laumanjohtajina emme sallineet sellaista kun kuitenkin yritetään treenata. Päätimme Timpan kanssa sitten palkita perheemme tästä koettelemuksesta poroillallisella. Saatiin tämmöinen kuva sitten illalla seisojista.

Siinä Gironin sisarukset ja yksi Vintiläntuulen kaveri. Kokoja pystyy vertaamaan ja referenssinä Usko, 64 senttiä ja 30 kiloa. Sisarukset jotakuinkin 58-59 senttiä kun mitattiin.

Jotenkin hiljasta ollut päivitysten suhteen taas. Lapsiperheen arki muka niin kiireistä . Nooh, eipähän nuita tapahtumiakaan koirarintamalla nyt aivan älyttömästi ole ollut. Iisillä oli ensimmäiset juoksut, alkoi joukukuun ensimmäinen päivä 2011 ja jouluun mennessä olivat ohitse. Usko linkkaa kovan rasituksen jälkeen oikeaa etujalkaa, pitäisi tutkituttaa se. Tosian rasitusta saa olla sitten se koko päivän metsälenkki, että ongelma ilmenee. Perus aksatreeneissäkään ei ole ollut mitään oireita. Ahku se on vaan ja nauttii elämästä, jos se tässä perheessä on Ahkulle mahdollista! 

Viimeisin riistakosketus Iisillä oli viime viikolla rusakkoon, jäljitteli sen makuulta ylös ja kun jänö noin kahden metrin päästä Iisin kuonon edestä lähti pakoon, Iisi ihan omatoimisesti istui... huhhuh sanon minä! Tätä mä olen niin halunnut! Lintuja ei seisontaan saatu (fasaaneita) tuolla reissulla. Muutenkin lintujen suhteen ollut hiljaista, metsälinnut arkoja ja fasaanit pihoissa ja hevosaitauksissa. 

Muutaman kuvakokeilun voisi tähän laittaa, kaveri lainasi pitempää putkea ja sillä kävin räpsimässä. Valoa vaatisi vaan enemmän. No odotamma kevättä! Kuvat Iisistä ja Uskosta, Ahku paitsiossa.

Usko tähyää. Jotenkin tosikko.

Aina täysillä jos kerta mennään.

Kieli poskessa.

Iisi on jo iso tyttö. Vaan ei se oikeasti ole, kuva hämää.

Mutta korvat ovat isot.

Ainakin kuvissa.

Kyllä se tuo Iisikin tykkää juosta! Vielä kun löytys niitä peltopyitä.

Tämmöstä tällä kertaa. Yritetään olla aktiivisempia. Annalla on mennyt hyvin agiliidoissa. Seisojat kuulemma ovat siellä mahtavia. Huomenna mennään taas katsomaan, ovatko seisojat mahtavia jänismetsällä  . Odotuksia ei liiemmälti ole, on vain makkaraa repussa.

Ja tämä lauma lähtee taas perinteiselle jouluturneelle Etelä-Pohjanmaalle ja -Savoon. Toivottavasti pääsee taas koirille näyttämään vähän metsää, kun Iisi ollut juoksujen takia juurikin hihnalenkityksessä kolmisen viikkoa. Uskon (ja Ahkun) kanssa ollaan alettu taas harjoittamaan vetolenkkejä, kaikki osapuolet ovat tainneet nauttia lumisista metsäjuoksulenkeistä yhtä paljon. Vielä sais tulla aikalailla reippaasti lisää lunta niin päästäisiin myös hiihtohommiin. Niitä odotellessa.

Tässä sitä joulua odotellaan porukalla, nuorimmaiset ei tosin taida vielä tietää mitä odottaa

Rauhaisaa joulua ja riemukasta uutta vuotta!

Jep. Ei ole tullut kuvailtua. Nyt on digijärkkäri talossa, että pakko kai ryhdistäytyä. Tässä pari kuvaa Iisistä viikonlopun metsäreissulta. Vähän aikaa oli valoa niin, että tuli edes jotain kuvia, Uskon kun päästin irti niin oli niin tummaa, että jätin kameran autoon. Eiköhän nuo kuvat ala paranemaan ku oppii käyttämään!

Iisi hakee. Oikein hyvin muuten haki tuona päivänä, tykkäsin.

Aikuisen olonen jo. Ikää noin 8kk.

Uskon agiura ykkösluokassa on nyt sitte ohi, kun saatin viikonloppuna vihdoin se vimppa nolla ja menolippu kakkosiin . Huh helpotus, sanoo ohjaaja, joka ei niin kauheasti rakasta sellaisia suoria vauhtiratoja tuon eläimen kanssa. Ykkösissä kisattiin 21 starttia, joista 5 nollaa, 7 hyllyä ja loput jotain siltä väliltä. Ensimmäinen serti siis Uskolle, kun ei tuota näyttelymenestystäkään ole juuri meidän kauniilla siloposkipojalla ollut.

Viikonlopun starteista ensimmäinen jouduttiin keskeyttämään, kun Uskopoika pomppas lentokeinun, se sika! Oisko ollut sitten melkoisen suoran juoksuradan aiheuttamaa hurmosta tai jotain kisajännitystä, mene ja tiedä. Keinun ylösmenokontaktin otti kuitenkin vielä ihan kiltisti (ja sitä ennen A:n ja puomin molemmat kontaktit), joten hieman ehkä yllättävä veto, vauhtia kun ei tuossa kohtaa voi syyttää. Lentokeinuja tuli kyllä yleisestikin ihmeen paljon ja keinun painotuksia kuulin arvosteltavan. Meillä ei sinänsä mitään jossiteltavaa, kakskakkonen on aika mustavalkea suoritustapa ja lentokeinu sillä tekniikalla mahdoton vaihtoehto. Tuumaustauon jälkeen päästiin onneksi paikkaamaan tilannetta toiselle agiradalle, jolla Usko sitten oli oikein hyvin kuulolla ja teki nöyrin mielin yhteistyötä . On sen otuksen kanssa tahkottu, mutta sitäkin mukavammata tuntuu, kun vihdoin on alkanut jollain tapaa kulkemaan tämä homma.

Iisukan kanssa agiliidoissa ajauduttiin tällä viikolla sellaisiin haasteisiin, että jodun tarkemmin miettimään koiran palkkaamista. Treeneissä koira oli osin kiinnostuneempi muiden koirien vinkuvista leluista kun mun tarjoamista ilmeisen ankeista vinkumattomista. Samoin pelkkä esteiden suoritus (esim. pussin läpi viuhahdus) kiinnosti enemmän, kun mun kanssa leikkiminen, auts! Nyt täytynee tosiaan marssia ensitilassa hakemaan erilaisten vinkuvien lelujen arsenaali ja miettiä uudelleen myös ruualla palkkaus, Iisi kun ei ole ollenkaan niin perso makupaloille. Eiköhän tuo ongelma jotenkin ratkea. Ihanan innokas agiliitäjä penska kuitenkin on, enempi saa visiin keskittyä hillintä- ja hallintaosastolle kun innostamiseen. 

Laitetaas vähän agikuulumisiakin välillä.

Iisukan kanssa ollaan käyty agiin johdattavilla pentutunneilla 9 kertaa tässä syksyn aikana. Kaikenlaista kropanhallinta- treeniä on tehty ja erilaisia hallintaharjoituksia onneksi myös unohtamatta rauhallista odottamista kentän reunalla. Varsinaisista agiharjotteista ollaan aloteltu kontakteja (keinun pamautukset ja 2on2off puomille) ja kosketusalustaa työstetty ajatuksena yhdistää se sitten kontakteille jossain vaiheessa. Lisäksi muutaman kerran tehty jotain pieniä ohjaustekniikkatreenejä (takaakiertoja, takaaleikkauksia, päällejuoksua, välistävetoa ja valsseja toki). Mitään ei siis varsinaisesti vielä osata, mutta valmiuksia opetella koetettu kerätä. Eka varsinainen agitreeni on meillä huomenna kun alotetaan agility 1 -kurssilla, hui! :)

Uskon kanssa ollu tää syksy taas vähän rikkinäinen treenien kanssa, mutta ne vähät treenit missä käyty on kyllä menneet ihmeen hyvin. Parasta on kyllä ollu se, että on vaan ollu niin mukavaa treenata. Kun harvemmin pääsee, niin sitä osaa sitten arvostaa eri tavalla. Onneksi kontaktit ja kepitkään eivät vaikuta kadonneen tyystin pitkän tauon aikana, vaan aikalailla on päästy jatkamaan siitä mihin lähes vuosi sitten jäätiin. Parin viikon päästä ois tarkotus kisatakin (iso hui), kun menin ilmottamaan Uskon kahdelle agiradalle. Saapahan nähdä. Ei oo tehty rataa sitten joulukuun, kun treenaillaan nyt tekniikoita. Tällä unen määrällä lisäksi kykenen ehkä muistamaan noin kolmen esteen sarjan. Mutta sitten seuraavat kisat näillä kulmilla onki vasta pitkälti ens vuoden puolella, joten mukava käydä kuitenkin vähän kisahommia taas haistelemassa.

"Maahan, paikka!" Toinen pysyy paremmin kun toinen, mutta kumpi?

...olivat puissa, paha on pentukoiran seisoa!

Tänään saatiin hyvä tilanne kurpalle, 50 metristä sai hajun, siitä tarkennusta aina kahteen metriin ja siihen seisonta. Avanssi ja kurppa kevyesti ilmaan ja Iisillä jatku avanssi 15 metriä liian pitkälle, että olisi voinut tiputusta tehdä. Tuli sitten siitä luokse ja minä kehuin!

Iisin kanssa elämä on yllätyksiä täynnä.

Kotona ja kylässä:

Kaveri keksii koko ajan jotain pientä. Milloin rapisee leipäpussi, milloin vauvan lelut on kannettu häkkiin. Pöydiltä varastelua harrastetaan, eikä siitä hemmetti soikoon jäädä koskaan rysän päältä kiinni... Hankittiin kyläilyjä varten kevythäkki. Iisi tuli ulos sieltä viidessä minuutissa. Kotona sisälle pissailu on jo oikeastaan loppunut. Mutta kylässä mahtaa olla vielä niin neutraalin hajuiset lattiat, että pissata pitää tämän tästä.

Metsässä:

Ollaan nyt kahtena päivänä tehty yhtä pitkä lenkki samoissa maastoissa Iisin ja Uskon kanssa. Ensimmäisenä päivänä Iisi järjestelin tilanteet kolmelle fasaanille parantaen suoritustaan joka kerralla. Usko ei järjestänyt minulle mitään. Toisena päivänä Iisi järjesteli tilanteet pyylle ja teerelle. Usko ei järjestänyt minulle mitään.

Tänään onkin sitten tulikoe. Olin eilen pelkästään Uskon kanssa metsässä, löysimme viisi metsoa ja yhden teeren ja Usko järjesteli minulle kolme hyvää tilannetta, mutta viimeinen silaus jäi taas puuttumaan. (Eikä ollut nyt minusta kiinni!) Menen tänään Iisin kanssa samoihin maastoihin ja ajattelin tehdä samanmoisen lenkin ja katsoa, järjesteleekö Iisi sen viimeisenkin silauksen, vaan onko tämä kaikki vaan luuloa ja sattumaa!

Jahas, eipä ole päivitelty. Ollut jotensakin tehokasta ajankäyttöä, jokainen liikenevä tunti käytetty koiraharrastuksiin. Parikymmentä päivää on metsälintukautta mennyt ja Iisi on ollut metsässä jotain viitenätoista päivänä. Eli ihan hyvin sitä metsätreeniaikaa on löytynyt.

Iisi jatkoi törmäilyä lintuihin pari ensimmäistä viikkoa, en pitänyt sitä pahana, koska perään ei menty. Koira opiskeli itsenäisesti lintujen käyttäytymistä. Nyt kolmena viimeisellä reissulla on Iisi sitten seisonut. Nyt näyttäisi tilanne siltä, että on ajan kysymys, että saadaan koiralle ensimmäinen metsälintupudotus. Eilen oli jo lähellä, mutta teeri osasi valita lentosuuntansa sen verran oikein, ettei saanut haulia peräänsä. Paras tilanne silti tähän mennessä, Iisi seisoi ja pääsin koiran vierelle ja annoin avanssikäskyn ja siinä samalla lähti lintu ja avanssi jäi pelkäksi nytkähdykseksi. Iisi katseli rauhassa paikallaan linnun lentoa ja tuli sitten käskyllä luokse.

Usko on ollut viikon saikulla, vasemmassa etujalassa vekki ja oikeaa nilkutti aika pahasti. Nyt on nilkutus loppunut ja vekki ummessa, vesihoito tepsi. Vammojen syistä ei ole mitään hajua, kenties törmännyt johonkin tai sitten törmännyt ja reväyttänyt jalan. Uskon kausi on ollut hyvä mutta pudotusten suhteen epäonninen. Koira tekee kyllä hommia niin hyvin kuin osaa, seisoo ja tiedottaa jopa jänikselle, mutta aina on tullut jotain, ettei tiputuksia ole juuri saatu. Aika hyvin on Usko ollut myös isännän edessä hakemassa, älyttömiä poistumisia hakualueelta ei ole nähty kuin pari kertaa. 

Ensi viikonloppuna on pentutapaaminen Lapualla. Päästään ensimmäistä kertaa Iisin kanssa pellolle! Saa nähdä, jääkö tältä vuodelta pellolla käynti siihen, olen jotenkin sitä mieltä, että yritän kouluttaa Iisin metsässä. Saan ehkä näin pidettyä haun kurissa ja kontrollissa. Totta puhuen, haku on ollut melkoista saappaan kiillotusta, mutta eiköhän tuo laajene... ainakin sisarukset tuntuvat olevan jo laajempihakuisempia. Olen jotenkin allerginen tuolle koiran poistumiselle näköalueelta, koska Uskon kanssa ongelmat alkoivat ehkäpä juuri liian laajasta hausta. Niitä ollaan sitten tässä vuosien myötä ratkottu...

Lehtokurpasta ylypiä!

Käytiin tarkastamassa uusia metsästysmaastoja. Iisi totesi ne niin hyviksi, että seisoi lehtokurpan! Tilannehan meni niin, että kävelimme pellon ja koivikon laitaa, kun Iisi töksähti seisomaan. Odottelin tovin ja seisonta sen kun jatkuu. Ei voi olla myyrä kun aina vaan seisoo, joten laitoin pyssyn valmiiksi ja ajattelin, että ehkä Iisi löysi fasaanin. Minuutti seisontaa oli jo täynnä ja kohta Iisi siirtyi ojan pohjalle jatkamaan. Kävelin lähemmäs ja kurppahan siitä lähti! Vihelsin pilliin ja Iisi oli paikallaan ojassa. Katsoin lintuun ja se oli vielä hyvästi hollilla, joten ei muuta kuin PAM! Tipahti ensimmäisellä rytelikköön.

Katsoin ojaan ja siinähän se koira olla töllöttää ja kutsuin se luokse. Tuli heti. Olin tässä kohtaa vähän ihmeissäni, että mitä, ammuinko juuri Iisin seisonnalta kurpan ja koira tekee kaiken niinkuin pitääkin?!? No näinhän se meni! Pienen itseni rauhoittelun jälkeen menimme yhdessä hakemaan kurppaa ja Iisi sen heti löysikin, seisoi aluksi. Sanoin, että nouda vaan se niin kävi heti kurppaan kiinni ja toi minulle! Että tästä se sitten lähtee!!! Hieno suoritus nuorelle koiralle, tuntuu kuin Iisi olisi aina osannut tuon homman. On se niin luonnollisen tuntusta!

Meillä on todellakin narttu talossa. Seuraavassa kuvasarjassa Iisi näyttää, miten tyttökoira somistautuu.

Kaulakorut paikalleen!

Sitten näytetään, miten isännän käskyt ymmärretään. Varmaankin aiheena on istu, mutta nyt ymmärrän sen niin, että käy heti Chisun kimppuun ja alista se.

Että näin hyvin osaan totella!

Jepjep! Iisi ja Chisu kävivät eilen treenaamassa teerillä. Niitä löytyi ja peräänmenoaikeita ei ollut. Tuulettomuudesta johtuen en odottanut näkeväni seisontaa, eikä sitä tullutkaan. Iisin ansioksi täytyy mainita erityisesti yksinäinen ukkoteerenrötkäle, joka joka käveli edellämme alun toistasataa metriä. Iisi otti suon laidasta teerelle hajun ja lähti seuraamaan hajuvanaa välillä pysähdellen. Olin sen verran järkevä, että annoin koiran mennä ja seurasin vaan perässä tarkkaillen. Viimein minulta loppui usko ja pillitin luoksetulokäskyn. Iisi pysähtyi samassa seisonnan näköiseen tilaan (mutta tuskin se sitä vielä oli). Sanoin "Iisi!" ja koira kääntyi tulemaan minua kohti. Mutta eipä tullutkaan luokse, vaan teki yllättäen mutkan ja puoliympyrän lähelle sitä paikkaa, mihin aikaisemmin pysähtyi. Ja tökkäsi siitä sitten ukkoteeren lentoon! Matkaa koiraan oli noin 40-50metriä, puhalsin pilliin ja Iisi istui! Käsittämättömän hienoa! Siitä pillillä luokse ja tuli heti ja sai kunnon kehut! 

Elikkä itse vähän mokasin kun en uskonut koiraa loppuun asti, mutta eipä tuo haittaa. Tuntuu aivan uskomattomalta suoritukselta, että tuon ikäinen koira jäljittää joko kävelevän tai tai sitten jonkin aikaa sitten kävelleen teeren sadan metrin päähän ja löytää vielä linnun ja tökkää sen lentoon ja jää paikalleen! Lahjakasta minusta!

Toinen tilanne oli poikueelle, hieman samantyylistä hajunhakemista kuin yksinäisellekin teerelle, mutta nyt haku pysyi kuviossa paremmin, eli luultavasti olivat aamulla/päivällä tepastelleet jälkiä, joita koira sitten haisteli. Olin koiran tasolla kun teeripoikue (n.10kpl) alkoi lähtemään 5-10 metrin päästä Iisistä. En ehtinyt edes pilliin koskea, kun koira jo istui!   Elikkä linnunlähtöön ehdollistettu istuminen tuntuu olevan onnistunut! Tästä on kyllä erinomaista jatkaa, samalla meiningillä vaan etiäpäin.

Ja sitten poseerauskuva treenikavereista liivineen.

Chisu ja Iisi. Kanalintujen kauhut.

Iisi, Chisu ja Ahku pääsivät tänään metsään kolmestaan. Pidimme seisojanalkuja vuorotellen vapaana. Näin ollaan tehty muutamia kertoja ja menee kyllä huomattavan paljon paremmin nyt kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin se oli yhtä huutoa jälkijoukoissa . Vaan eipä enää ääniä juuri päästelty ja hihnassa kulkeminenkin sujuu paremmin . Välillä saivat temuta aivan vapaasti keskenään. Ahku oli oivana lisähäiriönä ja muuten vaan itsekin virkistymässä sateen kastelemassa metsässä. Hyvin ovat kyllä pikkuseisojat kuulolla, vaikka parhaan kaverin kanssa temuavat. Pienellä käskyllä molemmat tulevat isäntiensä luokse. Vaikea oikein keksiä kovempaa ärsykettä tuon ikäiselle koiralle, kuin parhaan kaverin kanssa leikkiminen. Tottelevaisuus näyttäisi olevan kuitenkin korkeampi kuin leikin viehätys.

Pikkukoirien ( johon myös Ahku kokonsa puolesta luetaan ) saatua metsäleikkilenkkinsä lähdin Uskon kanssa pyöräilemään. Pyörälenkin tuloksena pillitiedotus pyypoikuelle (ei perään!), koppelotörmäys (tai oikeastaan itse pyöräilin linnun ylös) ja tyhjä seisonta ja 150 metriä vientiä (lintu nähtävästi juoksi alta pois ja hyppäsi lopulta lentoon). Että ihan iskussa näyttäisi olevan Uskokin, vaikka treenimäärä on ollut huomattavasti pienempi viime vuosiin verrattuna. Tai ehkä juuri siksi iskussa kun ei olla ehditty Uskoa stressaamaan liikoja . Kyllä tuolla koiralla voi metsästää täysillä kanalinnun alotuksesta lähtien, ei tarvi paukkuja enää säästellä! 

Hieno tilanne koirien kanssa muuten, ei ole mitään paineita saada Iisille tiputettua riistaa tänä syksynä kun voi metsästää Uskolla. Uskohan ei ole täysin koesääntöjen mukaan toimiva koira, mutta riistaa sillä kyllä saa reppuun. Iisin kanssa voi sitten aivan rauhassa edetä koiran kehityksen mukaan. Tottakai, jos koira toimii oikein, riistaa myös tippuu sehän on selvä. Mutta väkisin ei! 

Koska pikkuseisoja ei vielä päässyt merelle aloitukseen, tuli sen tyytyä kotitehtäviin.

Moninaisia ovat seisojanalun tehtävät, tässä Iisi treenaa lapsenlikkana toimimista

Nysse alako! Jatkuva pieni väsymys edellisestä reissusta ja silti polte päästä jo seuraavalle. Kyyhkyjä kävin katsomassa jo aikaisemmin, mutta eipä niitä täällä niin ole, kun ei ole peltoa mihin mennä. Sorsastuksen aloitus vietettiin merellä, yövyttiin saaressa Usko mukana. Mentiin jo edellisenä päivänä ja tehtiin edellisvuodelta pakkaseen jääneistä linnuista rosvopaistia. Oli muuten ehkä parasta riistaa, mitä olen koskaan syönyt! Uskomattoman hyvää mutta heleppoo valmistaa. 

Ei ehditty Uskon kanssa olemaan alotuksessa kuin pari tuntia ja sinä aikana ammuttiin ohi monista taveista ja hukattiin monta nopeaa tilannetta kun katsottiin väärään suuntaan. Nooh, eipä tuo haittaa, Uskolle tuli pari noutoa vedestä ja kolme raanalinnun etsimistä maista, saipahan poika vähän tekemistä. Noudatin muuten Iisillä yhtä lämmintä tavia, toi se sen suoraan käteen hyvällä otteella

Iisin kanssa ollaan käyty metsäilemässä ja ainahan se sieltä jonkun teeripoikueen löytää! Mahtavaa olla tuon pikkukoiran kanssa metsässä kun ei tarvi jännittää mitään sähläyksiä. On niin tolokku koira mettähommassa ainakin tällä hetkellä, että voi antaa opiskella aihetta ihan huoletta. Ja pitää isännästä huolta, se on niin hienoa! Kolinapurkki ja pilli on toki koko ajan valmiina, jos meinaa mennä väärille urille. 

Tämän aamunen tilanne oli aika tyypillinen Iisin tän hetkiselle kehitystasolle. Käveltiin metsässä ja pidettiin välillä taukoja. Iisi alkoi pysähtelemään, onkohan sillä hajua? Hakeuduin koiran vierelle ja kohta lähti mettopoikue edestä! Emokoppelo lensi Iisin edestä muutaman metrin päästä sivuttain, puhalsin pilliin ja Iisi pysyy rauhassa paikallaan. Siitä sitten koira kutsulla luokse ja hirveät kehut! Ei varsinaisesti vielä seisonut, mutta nyt alkoi olla vähän sellaista tapailua, että eiköhän tuo tänä syksynä jo lintua seiso! Tällainen kutina ainakin on. Mutta kirjotellaan jahtihommista lisää, kun päästään kunnolla vauhtiin. Kuviakin tulee, nyt on ollut kamera pois matkasta.     

Käytiin aamusella pikku lenkillä metsässä, kun kerrankin oli viileä aamu. Iisi törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään teeriin! Ja nimenomaan törmäsi, hajulla mentiin kunnes osuttiin aivan keskelle poikuutta. Kolme teertä siitä lähti ja Iisi päästi hämmästyneen haukahduksen! Kunnes heti hoksasi lähteä juoksemaan yhden perässä, annoin juosta n. 15 metriä ja sitten kokeilin kolinapurkki valmiina pysähtymiskäskyä pillillä. Iisi istui heti ja vain katseli, kun teeret jatkoivat lentoaan!  Ihanaa!!! Eikä tarvinnut edes kolinapurkkia käyttää! Koira sai sellaiset kehut ja hyvittelyt, että toivottavasti muistaa lopun elämäänsä. Rauhotuttiin siihen sitten kahvitauon verran siinä linnun hajussa. En antanut Iisin lähteä kauemmas, vaan odotin niin kauan, kunnes koira oli aivan rauhallinen. Sitten remmiin ja sadan metrin siirtyminen, jonka aikana karkotimme vielä yhden teeren maasta. Tästä taas hyvä pysähtymis/kontaktitreeni!

Palailimme jo pikkuhiljaa autolle, eksytin koiran kerran oikein kunnolla ja siitäkös tuli Iisillä riipaiseva itku. Pokka piti mulla ja viimein Iisi löysi minut, eikä enää päästänyt todellakaan näkyvistä ja se on hyvä. No, näin taas, että koiralla oli hajua ja se työsti sitä kovasti. Etenin varovasti koiran sivulla, että olisin tilanteen tasalla. Iisi hävisi hetkeksi kuusipuskaan ja samalla teeri lähti puusta puskan yläpuolelta. En nähnyt koiraa, mutta vihelsin pilliin silti. Sitten kurkistus puskaan ja siellähän Iisi istua napottaa!  Taas juotiin kahvia ja kehuttiin maailman parasta seisojanalkua! Kyllä me tällaisten onnistumisten jälkeen jo suunnattiin autolle. Muutamat passitreenitauot ja remmikävelyt matkalla ja niin oli ensimmäinen metsälenkki kunnon riistakontakteilla takana.

Tosiaan passitreeniä ollaan tehty myös, ollaan siis vaan tekemättä mitään. Hyödyllistä hommaa, jos saa koiran, joka ei huuda koko ajan niinkuin toinen seisojamme Usko... Siitä se ajatus lähtikin, että odotteluakin pitää treenata. Ollaan tehty tätä ihan seurassakin: 

Tässä treenikaverina Timppa ja Chisu. Ja pari hyttystä  

Aina ei kuitenkaan treenit onnistu, vaikka pitäisi vaan olla tekemättä mitään. Iisille se tuntuu olevan joskus vaikeaa ja meno on esimerkiksi tällaista:

Iisi esittää ihmismielelle aivan järjetöntä toimintaa.

Kuitenkin kaikki metsäilyt on tehty hyvässä hengessä ja hyvällä meiningillä, koiraa stressaamatta. Tämä ajatus tuli kasvattajalta, että pitäisi pyrkiä olemaan stressaamatta koiraa tarpeettomasti. Ostan ajatuksen täysin. Annetaan koiran opiskella aihetta, poimitaan oikeat käytösmallit ja vahvistetaan niitä. Siihen ainakin pyritään! Katsotaan nyt sitten kun pentu kasvaa ja tahtoa ja vauhtia tulee vielä lisää...

Tuossa mietittiin, että mitäpä ollaan treenattu. No kontaktia. Pikkukoira ei vieläkään tiedä maahan ja istu käskyjen eroa, mutta ei olla annettu sen haitata, kunhan kontakti on hyvä ja koira yrittää tehdä ohjaajan mieliksi jotain. Maahanmenoa Iisi alkoi tarjoamaan aivan itse, kun aloin käyttämään pilliä pysähtymistreeneissä...  No senhän minä tietenkin hyväksyin ja olen sitä vahvistanut naksuttimella. Nyt Iisi menee maahan aina, jos esimerkiksi pysähdytään lenkillä... vaikeuttaa ehkä pysymistä istumisessa, mutta ei haittaa yhtään. Maahanmeno on nyt mukava juttu!

Lisäksi ollaan yritetty mahdollisuuksien rajoissa tutustua eri paikkoihin ja asioihin. Metsälenkkejä ollaan tehty myös ja passitreeniä. On vain niin älyttömän kuumat kelit, ettei pikkukoira jaksa kovinkaan kauan. Anna on treenannut lisäksi keppien ja kontaktien alkeita. Kontaktin treenauksesta on alkanut olemaan myös hyötyä esimerkiksi metsälenkeillä. Koiralle on alkanut tulemaan vauhtia aivan toiseen malliin ja etäisyydet ohjaajasta kasvanut metsämaastossakin. Jos minua ei näy, Iisi tulee kyllä heti etsimään että mihin se meni!  

Nojoo, ollaan treenattu vielä pysähtymistä melko tiiviisti. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vapaana ollessa pystyn heittämään muovipussiriekkoa koiran yli ja pillillä pysähtyy, useimmiten menee maahan. Toimii noin 15 metrin säteellä ohjaajasta. Toisaalta en ole kauempaa yrittänytkään. Seuraavana vaiheena yritän yhdistää pelkän lentävän esineen tai linnun pysähtymiseen. 

Pannaas joku kuva.

Hepat ei oo kyllä kovin kivoja Iisin mielestä. Rauhottu kuitenkin tällä viisiin.

Kontaktitreenausta kun ihmiset syöttää sorsia ja puluja. Toimii yllättävän hyvin. Tuosta kun sanoo että katoppas tonne, niin koira alkaa vaanimaan lintuja!  

Vai ei koirat näe värejä? Ruskeankirjava Iisi on ruskeella koirapetillä ja mustankirjava vaipanvaihtotukikoira Usko on valinnut petikseen vessan mustan maton.   

Iisillä on ollut noudossa hirmuinen omimisvimma. Se on pistänyt tähän saakka noutolinnun tuomisen isännälle täysin lekkeriksi. En ole stressannut asiasta, koska olen ollut täysin vakuuttunut, että noudon nyt kouluttaa vaikka naapurin marsulle... Asia kävi kuitenkin vaivaamaan, kun viikko sitten pentupäivillä muut koirat kantelivat linnut omistajilleen, mutta Iisi leikki sitä hevosenleikkiään, eikä tuonut. Kasvattaja teki hommaan stopin ja puuttui koiran kikkailuun kolinapurkilla. Heti tämän jälkeen lintu tuli käteen.

Arvasin, että purkin vaikutus ei jää yhdellä kertaa pysyväksi ja niin lähdin viime viikolla laittamaan noutoa parempaan malliin. Käytin kolinapurkkia heittämällä ensin luoksetulokutsun huomioimattomuuteen. Sitten mietin, mikä on sillä rajalla oleva esine, minkä Iisi mieluummin omii, kuin tuo. Lintuhan oli tässä vaiheessa vielä liian vaikea pala. Päädyin kanidamiin. Sillä sitten leikkiä ja heitto, jonka perään koira sai heti mennä. Eihän se meinannut sitä tuoda, joten heläytin purkkia. Kas kummaa, kanidami tulikin käteen! Parin toiston jälkeen siirryin seuraavalle tasolle, otin noutokohteeksi linnun siiven. Sama juttu, ei tuonut aluksi, mutta purkin avustuksella siipi alkoi tulla käteen. Se treeni oli siinä. 

Seuraavaksi otin variksen, tavin ja isokoskelon pakkasesta ja annoin koiran tutustua niihin aluksi hihnassa, sitten vapaana parin päivän aikana. Linnut olivat vierekkäin ja Iisi pitkän haistelun jälkeen nosti variksen ensimmäisenä. Kehuin ja otin linnun pois. Sitten nousi tavi. Samat manööverit ja viimein myös koskelonttia otettiin höyhenistä kiinni ja raahattiin petille.

Kolmannessa vaiheessa kävin viemässä samat linnut takapihalle niin, ettei koira viemistä nähnyt. Päästin sitten Iisin muina koirina ulos. Taas samat haistelut ja sitten nousi taas ensimmäisenä varis ja Iisi yritti alkaa leikkimään sillä. Pieni kolinapurkin heläytys ja koira toi linnun minulle mutta pudotti jalkoihin. En välittänyt siitä vaan otin linnun pois. tavaksi tulleen järjestyksen mukaan seuraavaksi nousi tavi. Sama juttu, jalkoihin tippui. Koskelonttikin raahattiin lopulta pitkän tutkiskelun päätteeksi höyhenistä pois.

Otin koskelontin ja tavin pois ja kävin viemässä pelkän variksen nurtsille. Tulos näkyy seuraavasta kuvasarjasta:

Elikkä viikon (neljän päivän) treenillä variksen nouto kuntoon! :)

Ei todellakaan paha! Pari toistoa ja lintu kyllä tuli joka kerta mulle, vaikka ote ei aina ollut kovin hyvä ja koira pudotteli välillä lintua. Pääpiirteissään kuitenkin kokonainen suoritus, jota hain. Muutaman onnistumisen jälkeen tein saman taville ja ehkä pienuudesta johtuen otekin alkoi olla parempi:

Tavis kannossa.

Muutaman toiston jälkeen lopetimme, en viitsinyt enää kiusata koskelontilla kun se on vähän itsestäkin inhottava. En tiedän miksi, kaunis lintu ku mikä. Seuraavana vaikeusasteena pidän meidän tapauksessa kanalintua, ensin kylmää ja sitten lämmintä. Siinäpä se sitten on, nouto viimeistelyjä vaille valmis! Ja koirahan on tosiaan vasta se 4 kk...

Jep jep, kesää ollaan vietetty ja koiria sillon tällön treenailtu. Iisin pentueen pentupäivätkin olivat tuossa viikko takaperin. Helteestä huolimatta saatiin hyviä treenejä kaikille pentueen koirille. Hyvältä näyttää kyllä pentueen meno kokonaisuudessaan, jokaisella tuntuu olevan kykyjä saavuttaa seisovan metsästyskoiran arvonimi! Aika hyvällä mallilla koirat jo, jos nelikuisista pennuista tuon näkee. No mutta muutama kuva, lätistään sitten myöhemmin lisää.

Pennut ja omistajat tokoilee.

Oululaiset näyttävät kontaktin mallia.

Koirat malttaa, vaikka kyyhky siivittää. Tämä oli toki monen toiston tulos! Ainakin Iisillä oli myös perässäjuoksuhaluja...

Verijälkeen Iisi tutustui pistämällä aivan makuulleen jäljen alun päälle.

Ollaan tehty muutakin toki, tässä tutustutaan suomaastoon.

Välillä elbataan muuten vaan laiturilla.

En se minä ollut, oikeesti!